Nokkela, vähän niiku nero

On aina yhtä jännittävää mennä keskusteluihin lasten opettajien ja hoitajien kanssa. Joka kerralla ennakkoon miettii, että mitenhän lapsella on sujunut? Onkohan kaikki hyvin? Nyt syksyn aikana meidän perheessä keskusteluja on käyty sekä esikoululaisen, että ekaluokkalaisen opettajan kanssa.

 

Keskusteluissa oli mahtavaa huomata, miten voimakkaasti lapset uskovat itseensä ja omiin kykyihinsä. Vanhempana joutuu miettimään, miten lasten ihania unelmia pitää yllä turvallisesti, kun toisaalta isompia lapsia on välillä pudotettava pilvistä takaisin ruokapöydän ääreen.

Unelmien lisäksi lapsilla on myös uskomuksia, joita ei vanhempana halua romuttaa. Onko simpukan sisällä oleva helmi oikeasti merenneidon kyynel?

Vaikka näin ei olisikaan, voi lapselle asian kertoa kauniisti.  Onhan kaunis ajatus, että helmi olisi merenneidon kyynel, mutta niinhän ei ole. Haittaako se kuitenkaan ketään, jos lapsi haluaa niin uskoa?

Lapsen uskomukset ja unelmat kannattelevat heitä tässä maailmassa. Onkin tärkeää antaa lasten unelmoida ja kadota omiin mielikuvitusmaailmoihinsa ajoittain.

Aikuisen olisi hyvä muistaa, että lapset katsovat maailmaa eri tavoin kuin aikuiset. Tästä mahtavana esimerkkinä Antonie de Saint-Exupéryn kuvaaman Pikku Prinssin avatut ja suljetut booakäärmeet, kirjassa Pikku Prinssi.

Omenat koreissa

Eihän asiat ole kaikille samanlaisia, se on totta. Kokemuksemme, taustamme ja arvomaailmamme vaikuttavat siihen millaisia ajatuksia ja mielipiteitä muodostamme.

Aikuiset kuitenkin ajattelevat usein asioita monimutkaisesti. Siksi lapsen esittämään helppoon kysymykseen vastaaminen saattaa tuntua hankalalta.

Jos taas osaisi laittaa viivat suoraksi ja vastata juuri siihen mitä kysytään, olisi kaikilla helpompaa.

Kun 5-vuotiaalta eskaripojalta opettaja kysyy, millainen poika sinä olet? On vastaus ytimekäs: "Iso ja nokkela, vähän niiku nero."