Ihanat öiset vaellukset

Missä vaiheessa lapsen voi siirtää omaan huoneeseen nukkumaan? Onko perhepeti hyvä vai huono ratkaisu? Pelkään, että vauvani jää yöllä alleni, mitä teen. En pysty nukkumaan, jos vuoteessani on muita. Mitä parisuhteellemme tapahtuu, kun lapset valtaavat sänkymme.

Kaikkia näitä kysymyksiä ja lauseita näkee säännöllisesti vanhemmille suunnatuilla keskustelupalstoilla. Jokainen kysymys tai pelko on  aiheellinen, eikä tyhjentävää vastausta ole varmasti mihinkään edellä mainituista ongelmista.

Nukkuminen ja siihen liittyvät uskomukset ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Aiemmin ihmiset asuivat ahtaammin, mikä osaltaan vaikutti nukkumisjärjestelyihin. Nykyään tilavissa asuinnoissa on jokaiselle lapselle omat huoneet. Silti nukkuminen on aihe, joka herättää vanhemmissa kysymyksiä ja keskustelua toistuvasti.

Perheet ovat erilaisia, lapset ovat eri ikäisiä ja sängyt ovat eri kokoisia. Myös lasten vanhemmat ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita.

Kun perheessä on ollut pieniä lapsia 19 vuoden ajan, on nukkumisessa ollut monia erilaisia variaatiota. Itse olen aina kokenut helpoimmaksi pitää vastasyntyneen vierelläni öisin. Tuolloin pienokaiset ovat rauhoittuneet helpoiten ja imettävänä äitinä vauvoille on ollut ruokaa heti tarjolla. Ei ole erikseen tarvinnut nousta vauvaa syöttämään. Synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta on myös pitänyt  huolen siitä, että olen aina havahtunut vauvan pienimpäänkin tuhahdukseen ja näin ollut myös yöllä tietoinen pienimmän läheisyydestä.

Viidestä lapsestamme kuitenkin yhdelle oma sänky oli tärkeä jo ihan vauvana. Vaikka minä kuinka yritin pitää tätäkin naperoa vierelläni, ei hän siihen suostunut. Uni tuli vasta, kun hänet oli siirretty omaan pinnasänkyyn, joka oli meidän - vanhempien - sängyn vieressä. Hieman isompana tämäkin pikkuneiti alkoi tepastella aamuyöstä vanhempiensa viereen.

Meidän perheen 160 cm:n perhepedissä on parhaimmillaan nukkunut vanhemmat ja kolme lasta. Hyvän asennon löytäminen on ollut välillä hankalaa. Lapsilta tämä on sujunut kuitenkin helposti. He ovat nukkuneet vaikkapa poikittain tyynyillä tai jalkopäässä sykkyrässä.

Pienimpien tullessa leikki-ikään yöt muuttuivat mitä omituisemmiksi vaelteluiksi pitkin asuntoa. Öisin asunnossa paikkaa vaihtaa yksi jos toinenkin. Ala- ja yläkouluikäiset lapset käyvät iltaisin omiin sänkyihinsä, mutta syystä tai toisesta yöllä jollekin tulee tarve hakeutua lähemmäs muita. Milloin uni ei vaan tule, milloin jokin asia pelottaa, jännittää tai on jäänyt mieltä vaivaamaan. Silloin on helpompi nukahtaa isosiskon tai -veljen viereen. Toisinaan myös vanhempien makuuhuoneesta löytyy aamulla pienten lisäksi yksi tai kaksi teiniä kulmasohvalle asettautuneina.

Yhä edelleen kodissamme vaellellaan öisin. Aamuisin  lapsia löytyy ajoittain sieltä täältä.  Olemme pyrkineet opettamaan lapset  nukahtamaan omiin sänkyihinsä iltaisin siinä vaiheessa, kun imetys on loppunut. Silti jokaisella on lupa herättää vanhemmat yöllä, mikäli uni ei tule tai on muutoin jotain tärkeää asiaa. Meille vanhemmille jää näin alkuyöstä aikaa olla ihan kahden kesken ja toisaalta mitä enemmän lapsia on perheeseen tullut, sitä enemmän parisuhteen hoito on vaatinut sekä mielikuvitusta että avointa mieltä.

Viiden lapsen äitinä olen huomannut, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve hakeutua lähelle toista ihmistä nukkumaan. Nukahtaminen tuttuun puheen sorinaan on lapsista usein mukavaa. Öisin toisen ihmisen lämpö ja hengitys luovat turvallisuuden tunnetta. Myös kiintymys toista ihmistä kohtaan lisääntyy tätä kautta. Eri tilanteissa nukkumajärjestys voi olla erilainen.  Joskus äidin ja isän vieressä on maailman paras paikka, ja joskus sisarukset saavat parhaan turvan toisistaan. Toki oma sänky on usein paras paikka nukkua läpi yö.

Nukahtamisen jälkeen, kun talossa on aivan hiljaista, on kuitenkin ihana havahtua hentoon kuiskaukseen: "Saanko tulla sun viereen nukkumaan?"

Millaisia järjestelyitä teidän perheessä nukkumismenot ovat vaatineet?