Kun raskaus ei ole toivottu

Suomessa tehtiin viime vuonna 9 350 raskauden keskeytystä.

Kun puhutaan abortista eli raskauden keskeytyksestä se herättää kuulijoissa aina tunteita. On puolesta ja vastaan mielipiteitä sekä mielipiteitä vähän siltä väliltä.  Kyse on kuitenkin asiasta, josta Suomessa voi onneksi päättää raskaana oleva henkilö itse. Maailman seksuaalioikeuksissa oikeus aborttiin on määritelty seuraavasti:

• Oikeus aborttiin, kun raskaus on saanut alkunsa raiskauksen, seksuaalisen väkivallan tai insestin seurauksena tai raskaus vaarantaa äidin terveyden.

Ei-toivottu raskaus on aina kriisi, joka useimmiten on saanut alkunsa silkasta vahingosta. Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan kondomi ole rikkoutunut ja jälkiehkäisy pettänyt. Valitettavasti joukossa on myös niitä ei-toivottuja raskauksia, jotka on saatettu alkuun piittaamattomuudesta. Edelleen muun muassa imetyksen antamasta ehkäisytehosta on ihmisillä väärää tietoa ja sen tehoon luotetaan liikaa, mikä johtaa osaltaan myös ei-toivottuihin raskauksiin.

Ei-toivotun raskauden sattuessa on kolme vaihtoehtoa, miten toimia: jatkaa raskautta ja pitää lapsi, tehdä raskauden keskeytys tai antaa syntyvä lapsi adoptioon. Vaihtoehdoista mikään ei ole helppo. Eikä minkään ratkaisun tulisi tapahtua kenenkään muun kuin raskaana olevan tahdosta.  Jokaisessa ratkaisussa on myös hyvät ja huonot puolensa, joita asianosaisen olisi hyvä saada rauhassa itsenäisesti pohtia. Pohditaanko näitä vaihtoehtoja kuitenkaan riittävästi?

Itse ammattinikin puolesta suhtaudun aborttiin neutraalisti, vaikkakin tilastot ovat aina surullista luettavaa. Sen sijaan toivon, että jokainen raskauden keskeytyspäätöksen tehnyt, saisi asianmukaista kohtelua sekä ohjeita, neuvontaa ja tukea tilanteessaan siten, että tämä välttyisi samalta kohtalolta toistamiseen.


Kun vastaanottohuoneeseen tulee nainen, joka on päättänyt keskeyttää alkaneen raskauden, on tunnelma useimmiten alakuloinen. Monet asiakkaista kävelevät sisään pää painuksissa ja itkuaan pidätellen. Seassa on myös niitä, jotka täysin huolettomin mielin tulevat vastaanotolle, kuin tulisivat rokotetta hakemaan.

On tärkeää kohdata jokainen asiakas ainutlaatuisena yksilönä ja pyrkiä löytämään ne keinot, joilla juuri tämän asiakkaan tavoittaa. Usein huolettomuudenkin takaa löytyy vahvasti tunteva nainen, jonka on kenties vaikea pukea tunteita sanoiksi ja helpompi peittää ne huolettomuuden alle. Niinpä keskusteluyhteyden löytäminen on äärimmäisen tärkeää ja vaikuttaa naisten kokemukseen heidän tilanteessaan. Raskauden keskeytykseen tulevia naisia vastaanottavalla henkilökunnalla on suuri merkitys keskeytyksen kulussa; saako asiakas riittävästi tietoa, tukea ja lohtua vai hoidetaanko tilanne rutiinilla.

Raskauden keskeytystä harkitsevan olisi hyvä miettiä  muun muassa seuraavia asioita:

• Mitä hyviä puolia on vanhemmuudessa, adoptiossa ja abortissa? Mitkä tekijät kussakin vaihtoehdossa ovat plussaa, mitkä miinusta?
• Millaisia haasteita liittyisi vanhemmuuteen, adoptioon ja aborttiin? Mitkä asiat puhuvat edellä mainittuja seikkoja vastaan?
• Kuvittele itsesi 5-10 vuoden päähän ja katso sitten elämääsi taaksepäin. Millä tavoin eri vaihtoehdot silloin sinulle näyttäytyisivät?
• Vastaatko kysymyksiin omalla vai jonkun muun äänellä?

♦♦♦        ♦♦♦        ♦♦♦

 

Valtaosassa raskauden keskeytyksistä syynä ovat sosiaaliset tekijät; kun lapsi ei nyt sovi tähän elämäntilanteeseen. Perusteluita ovat myös keskeneräiset opinnot, juuri alkanut parisuhde, liian kiireinen elämä, työpaineet ja niin edelleen. Lisäksi syy voi olla sekin, ettei lasta ole suunniteltu. Keskeytyksiä tehdään toki myös muista syistä, esimerkiksi äidin tai syntyvän lapsen sairauden vuoksi. Joskus keskeytyspäätökseen joudutaan, koska raskaus on käynnistynyt seksuaalisen väkivallan seurauksena.

Kun harkinnassa on raskauden keskeytys olisi tärkeää, että omaa elämäntilannetta voisi tarkastella ulkoa käsin ja miettiä kokonaisuutta useamman vuoden päähän. Järjen lisäksi tunteet vaikuttavat keskeytyspäätökseen ja niiden kuuntelu on myös äärimmäisen tärkeää.
Jos järki ja tunteet ovat täysin vastakkain, on niidenkin välillä hyvä tehdä vertailua listaamalla "järjen äänet" sekä "tunteet" rinnakkain.



Tilastokeskuksen  mukaan vuonna 2016 syntyi 52 814 lasta. Samana vuonna raskauden keskeytyksiä tehtiin 9 350 kappaletta eli lähes joka kuudes raskaus keskeytettiin. Se on valtava määrä. Lisäksi keskeytyksistä joka kolmas tehdään henkilölle, joka on ollut samassa tilanteessa jo aiemminkin. Onneksi keskeytysten määrä, alle 20-vuotiaiden kohdalla, on kuitenkin laskussa.
Vaikka raskauden keskeytyksiä tehdään Suomessa vuosittain valtava määrä, kokevat useat edelleen, että aihe on tabu. Tabu, josta ei voida julkisesti puhua tai josta ei ylipäätään puhuta riittävästi. Silti erinäiset keskustelupalstat ovat pullollaan keskustelua, kokemuksia ja anonyymeja kommentteja raskauden keskeytyksistä.
Sen sijaan, että näin isoa ja henkilökohtaista asiaa ja päätöstä ruoditaan keskustelupalstoilla tai Facebook-ryhmissä, kokisin tärkeimmäksi keskustelut oman itsensä kanssa sekä keskustelut läheisimpien, tukiverkoston sekä ammatti-ihmisten kanssa. Raskauden keskeytys on peruuttamaton, ja haavoittaa kutakin naista eri tavalla. Sen vuoksi asian ruotiminen oman sisäisen äänen kanssa eri vaihtoehtoja punniten, auttaa löytämään jokaiselle parhaan ratkaisun. Tällöin asian käsittely myös elämän myöhemmissä vaiheissa on todennäköisesti helpompaa.

Jokainen raskauden keskeytys on yksilöllinen. Kahta samanlaista tapausta ei ole.  Kyse on kuitenkin hyvin intiimistä asiasta, joka herättää naisessa tunteita useimmiten jossakin elämän vaiheessa.

Olisi tärkeää, että näiden naisten matkalla olisi riittävä tukiverkosto, jonka turvin tunteiden läpikäymistä ei tarvitsisi tehdä yksin. Tärkeää on myös se, että hoitavan henkilökunnan kautta nämä naiset saisivat tarpeeksi tietoa niistä tahoista, joista apua ja tukea on mahdollisuus saada sitä tarvittaessa.

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa?