Meistä on moneksi

Ei meille koiraa pitänyt tulla saatikka kahta. Meillähän oli kaksi kissaa, joista toinen jouduttiin antamaan pois ja toinen sairastui ja kuoli. Silloin päätimme, ettei enää kotieläimiä tähän sirkukseen. Lapsissa olisi riittävästi.

Nyt töistä kotiin tullessani, ovelle ryntää kaksi karvaista kaveria Nada ja Coco. Joka kerralla yhtä iloisina ja innokkaina.

Nuo koiraystävät osoittavat pyyteetöntä ja aitoa rakkautta perheenjäsenilleen.  Niinpä niin: koira on ihmisen paras ystävä. Vai onko? Mukava sanonta, joka kuulostaa joltain osin hieman surulliseltakin. Toivehan on, että meille jokaiselle löytyisi  toisia ihmisiä lähelleen ja parhaiksi ystäviksi. Lisäksi kaipaamme tunnetta siitä, että kuulumme johonkin yhteisöön.

Yksinään ei kukaan halua olla eikä kenenkään tulisi joutua olemaan.
Suomessa on paljon yksin asuvia ihmisiä nuoria ja vanhoja. Ihminen on kuitenkin laumaeläin, jos näin karskisti sanotaan. Meillä on tarve kuulua yhteisöön sekä tarve vastavuoroiseen kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa.

Meistä on silti moneksi. Joku yksinasuva saattaa kokea äärimmäisen harvoin yksinäisyyttä. Toisaalta yksinäisyyttä saatetaan kokea myös ryhmässä tai perheen sisällä. Yksin oleminen ja yksinäisyyden kokeminen ovatkin kaksi eri asiaa.

Yksinäisyyden tunteet saattavat liittyä monenlaisiin elämäntilanteisiin. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, ettei niistä tarvitse selviytyä yksin. Avun ja tuen pyytäminen on sallittua ja suotavaa.

Omat läheiset ja ystävät voivat olla kannattelijoitamme yksinäisinä hetkinä. Välimatka toiseen ihmiseen voi fyysisesti olla pitkä, mutta henkisesti olematon. Tällainenkin ihmissuhde voi kannattella eteenpäin. Täytyy vain uskaltaa pyytää apua ja ottaa sitä vastaan.

Palatakseni näihin karvaisiin kavereihin. Monien kokemus varmasti on, että kotieläimet lievittävät yksinäisyyttä. Myös tämä pitänee paikkansa.

Esimerkiksi meidän perheessä jokainen saa vuorollaan pitää näitä koirakamuja sylissä, silittää niitä ja olla niille hyviä.  Ohi kulkiessa koiraa on mukava pysähtyä rapsuttamaan. Koiralle on helppo teininkin näyttää hellimmätkin tunteensa.

Lievän alakulon tai surun sattuessa on jokaisen helppo painaa pää koiraa vasten ja halata sitä. Lemmikki voi olla tunteenlievittäjänä omalta osaltaan. Tässä suhteessa koirilla  ja muilla kotieläimillä on meihin hoivaava ja terapeuttinen vaikutus.

Ja kyllä se niin on, että myös eläin aistii mielentilamme ja käyttäytyy sen mukaisesti.











Kommentit

Suositut tekstit