Prinsessa vai Ronja Ryövärintytär?

Sain ihanan lukijapalautteen, jonka innoittamana jäin pohtiman vanhempana muun muassa sitä, miten tärkeänä pidän lasten ulkoista olemusta ja pukeutumista. Toki koen tärkeäksi esimerkiksi sen, että kouluun tai päiväkotiin lähtiessä lapsella on hampaat pesty, puhtaat vaatteet, hiukset siististi ja naama puhdas.

Opetamme lapsiamme myös pukeutumaan kuhunkin tilaisuuteen sopivalla tavalla. Juhliin laitetaan juhlavaatteet, teatteriin ei lähdetä verkkareissa ja kouluunkin olisi hyvä laittaa siistit vaatteet. Vaatetuksella otetaan huomioon myös muita ja sehän kuuluu hyviin tapoihin. Pienten lasten vaatekaapista ei meillä kuitenkaan löydy merkkivaatteita tai kaikki vaatteet eivät ole sävy sävyyn keskenään.
Vaatteita on tullut kierrätyksenä ja kaupasta ostetaan sellaisia, mitkä näyttävät kivoilta.

Olen yrittänyt opastaa perheen nuorimpia lapsia vaatteiden valinnassa, ja useimmiten heille kelpaavat ne vaatteet, jotka olen heille valmiiksi valinnut. Ongelmia voivat aiheuttaa jotkut vaatekappaleet kuten farkut, jotka tuntuvat epämukavilta, eikä niitä sen vuoksi haluta käyttää. Itsekään en pidä vaatteista, joissa on ikävä olla, joten miksi vaatisin lapsiani pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin. Jos ja kun lapsi haluaa itse valita vaatteensa, annan hänelle myös sen mahdollisuuden, mutta usein olen hieman pienimpien apuna.

Ihme ja kumma pienimpien lasten suosikkeihin kuuluvat collegehousut, legginssit, normi t-paidat ja niin edelleen. Eräs lapsistamme ei halua edes sukkia käyttää, kuten kirjoitin aiemmassa blogissani: "Pieni paljasjalkani". Tuo paljasjalkainen prinsessa, jota saumat ja napit hankaavat haluaa pukeutua vaatteisiin, jotka eivät häiritse. Siksipä vaateostosten tekeminen on ajoittain hieman yksipuolista; legginssejä ja verkkareita. Verkkareita ja legginssejä.

Tällä prinsessalla on lisäksi lähes puoleen selkään ulottuvat hiukset, jotka aamuisin laitetaan siististi letille tai ponihännälle. Olen myös varannut pienimmille puhtaat vaatteet valmiiksi, jotta aamutoimet sujuisivat mutkattomasti. Isä opastaa kasvojen ja hampaiden pesut niin ikää ennen kouluun lähtöä.


Kun koulut ja iltapäiväkerhot ovat ohi ja menen hakemaan nuorinta tyttöäni, tulee minua vastaan Ronja Ryövärintytär. Prinsessa, joka kotoa aamulla lähti onkin yhtäkkiä ilman sukkia, tukka sekaisin ja tavarat hukassa. Pienempänä tätä ilmestystä tehosti vielä poskeen ilmestynyt hiekan harmaa vauhtiraita ja oikeassa hihassa jäljet nenän pyyhkimisestä.

Hieman nolona olen ohjaajille puhunut tyttöni tavasta tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan; maistamalla, haistamalla, ryömimällä, konttaamalla ja kopeloimalla. Useimmiten minulle on kuitenkin todettu, että annetaan lapsen tutkia ja olla luova.

Niinpä niin olen ajatellut ja hymyillyt takaisin. Toisaalta olen miettinyt, miten muiden lasten vaatteet ovat puhtaat ja ehjät. Miten meidän lasten housun polvet ovat puhki, hihansuut syöty ja räkäkin poskella. Mitä ihmettä on jäänyt opettamatta?

Jotkut ovat kutsuneet tätä paljasjalkaista neitokaista "luonnonlapseksi". Itse olen oppinut tuntemaan hänet "luomulapsena". Lapsena, joka yllättää minut yhä uudestaan omalla persoonallaan. Lapsena, jota opettelen tuntemaan ja jonka kuvailemiseen koetan edelleen löytää sopivia sanoja.
Mitä olen itse oppinut tältä lapselta? No tietenkin sen, että tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. En mistään hinnasta haluaisi muuttaa tuossa lapsessa ainuttakaan piirrettä. Vaikka hän on ajoittain kuin pyörremyrsky ja minun pasmani sekoittava touhottaja, on hänessä aitoa ja vilpitöntä intoa tutkia maailmaa ja oppia uutta.
...ja mitä siitä vaikka olisi räkäkin poskella :)