Tekevätkö omat kokemukseni minusta asiantuntijan?

Olen ollut parisuhteessa saman ihmisen kanssa 27-vuotta, joista naimisissa 22 vuotta. Olen synnyttänyt viisi ihanaa lasta ja ollut äiti kaikille viidelle lapselle yhteensä 19-vuotta. Siltikään en tiedä parisuhteista juuri mitään ja äitinäkin joudun ajoittain yhä edelleen turvautumaan muiden apuun ja neuvoihin.

Toki tunnen oman mieheni ja tiedän mikä meidän parisuhteessamme toimii ja mikä ei. En kuitenkaan voi antaa neuvoja toisille parisuhteen hoitamisesta omien kokemusteni kautta. Äitinä olen kartuttanut kokemustani viiden erilaisen lapsen kohdalla, mutta siltikään en pysty neuvomaan muita, miten pitäisi toimia ongelmatilanteissa. Pitkä liitto ja useat lapset tuovat toki kokemusta ja näkökulmaa asioihin ja niiden avulla voin toimia vertaistukena. Omat kokemukseni eivät kuitenkaan tee minusta asiantuntijaa.  Ne tekevät minusta minut; äidin, vaimon ja ihmisen.

Koulutukseni myötä olen oppinut muun muassa raskauden ajan ja synnytyksen hoidosta,  sairaan lapsen ja vanhuksen hoidosta, imeväisen sekä diabeetikon ohjaamisesta, synnyttäneen sekä vastasyntyneen hoidosta ja niin edelleen. Kaikki hoitotyössä oppimani tieto on niin sanottua näyttöön perustuvaa. Samoja tietoja ja taitoja voin hyödyntää toki työni ulkopuolellakin ja siten olla avuksi muille.

Olen myös opiskellut erilaisia menetelmiä, joiden avulla minun on mahdollista työssäni kartoittaa asiakkaiden elämäntilannetta, taustaa sekä nykyhetkeä ja siten löytää sieltä niitä kohtia, joissa mahdollisesti näen avun ja tuen tarvetta. Kaikkia asiakkaita en luonnollisestikaan pysty riittävästi itse auttamaan, vaan ohjaan heidät vastaanotoltani oikeaan suuntaan, kenties jonkun toisen asiantuntijan luo.
 
Kaikille voin kuitenkin olla läsnä, osoittaa myötätuntoa ja halukkuuteni auttaa. Omalla panoksellani voin olla tukena apua tarvitsevien matkalla, omana itsenäni ja silti ammatillisesti. Sen  voin ja teen myös siviilielämässäni.

Näyttöön perustuvalla toiminnalla ja hoitotyöllä tarkoitetaan parhaan saatavissa olevan tutkimustiedon hyödyntämistä hoidossa asiakkaan näkemykset ja hoitajan asiantuntijuus huomioiden.

Hoito toteutetaan noudattamalla olemassa olevia - tutkimustietoon perustuvia - hoito-ohjeita, tarvittaessa viisaampia konsultoiden. Mitään ei tehdä mututiedon varassa.

Nykyään on paljon erilaisia "asiantuntijoita" myös some-maailmassa. Kuka milläkin tavalla neuvomassa ja auttamassa seuraajiaan ja lukijoitaan. Omakohtaisten kokemusten valossa kirjoitetaan vinkkilistoja ja ohjeita elämän eri osa-alueille. Sen sijaan, että jaettaisiin kokemukset kokemuksina ollaankin asiantuntijoita, mitä kummallisimmissa asioissa. Näin monet ulkopuoliset ihmiset voivat tulla harhaanjohdetuiksi, mikä on mielestäni epäeettistä ja harmillista. Siten saatetaan aiheuttaa myös vahinkoa toisille ihmisille.

Koulutuksen ja useiden vuosien työkokemuksen kautta eri ammateissa syntyy asiantuntijoita. Asiantuntijuuskin vaatii tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä ja on siten jatkuvaa oppimista. Kukaan ei varmasti ole koskaan valmis ja täysin oppinut.

Asiantuntijuutta sekä ammattitaitoa  kuvastaa myös taito myöntää tietämättömyytensä. Uskallus sanoa ääneen, että ei osaa eikä taida. Uskallus nostaa kädet pystyyn ja pyytää apua.
Se on myös uskallusta astua tuntemattomaan ja siten oppia uusia taitoja. Niitä taitoja, joiden avulla omaa ammattitaitoaan on mahdollista luotsata hitusen verran eteenpäin. Oman tietämättömyyden myöntäminen on myös ammattitaitoa sekä kanssaihmisten arvostamista ja kunnioittamista.



Lue myös blogini:

Myönnän, olin väärässä

Mitä on rohkeus tänä päivänä?


Seuraathan myös Facebookissa ja Instagramissa?









Kommentit

Suositut tekstit