Mikä on merkityksellistä?
Makasin aamulla sängyssä ja mietin elämää ja tätä hetkeä. Olin herännyt kännykän viestiääneen. Tyttäremme laittoi Italiasta kuulumisiaan ja kertoi tulevan päivän ohjelmasta. Tänään olisi luvassa retki Roomaan. Ikävän hän kertoi muuttaneen hieman muotoaan, mutta edelleen se kulkee rinnalla, kuten kuuluukin.
Mieleni vaelsi armeijasta lomalla olevaan esikoiseen, joka laittaa tahollaan uutta kotiaan kuntoon. Itsenäistyminen on kovassa vauhdissa ja omaa elämää on halu muotoilla eteenpäin ja katsoa kohti tulevaisuutta.
Nuorin tyttäremme oli jo hereillä yö-kylässä olevan kaverinsa kanssa. Hän kävi ilmoittamassa hiljaa minulle, ettei meidän tarvitse vielä herätä, he ottaisivat aamupalaa itse.
Teini nukkui omassa huoneessaan koulun, lätkätreenien ja -pelien aiheuttamaa väsymystä pois. Talossa oli vielä hiljaista. Avoimesta ikkunasta kuului tuulen huminaa ja raikas ilma osui kasvoilleni. Omassa sängyssä tuntui hyvältä loikoilla.
Pienin, ekaluokkalainen nukkui sikeästi sängyssämme mieheni kainalossa, meidän välissämme. Ajattelin, että on hyvä antaa toisen nukkua. Koulun aloitus on vienyt selvästi voimia ja akkuja täytyy saada ladata viikonloppuna meistä jokaisen. Katselin tuota pientä miehenalkua ja tunsin jonkinlaista haikeutta. Mietin, kuinka paljon elämässämme onkaan tapahtunut muutoksia viimeisen puolen vuoden aikana. Olenko itse mahtanut pysyä muutoksissa mukana?
Mieheni silitti pienimmän poskea hellästi ja painoi nenänsä tämän nenää vasten. Vaihdoimme hiljaa ajatuksia lapsista ja perheestä.
Kummallista, miten aika kulkee lopulta nopeasti. Vastahan itse rakensimme omaa kotia ja haaveilimme perheestä. Nyt omista lapsista kaksi on jo maailmalla ja kotona on selvästi erilainen tunnelma kuin aiemmin.
Muutokset arjessa saavat ajattelemaan elämää eri näkökulmasta ja pienten asioiden merkityksellisyys korostuu yhä enemmän. Välimatka isompiin lapsiin tuntuukin lyhenevän, vaikka se fyysisesti on aiempaa pidempi.
Toisaalta pienimmille on nyt aikaa hieman enemmän, kun kotona on vähemmän väkeä. Sekin tuntuu hyvälle.
Vuoteessa köllötellessäni tänä aamuna, tunsin iloa monista asioista.
Iloa alkavasta syksystä ja tuulen henkäyksestä poskellani. Iloa tästä hetkestä ja pienimmän tuhinasta vierelläni. Iloa jokaisesta lapsesta tahollaan ja iloa vanhemmuudesta. Iloa perheestä ja lähimmäisistä sekä iloa rakkaudesta.
💗 💗 💗 💗
Mieleni vaelsi armeijasta lomalla olevaan esikoiseen, joka laittaa tahollaan uutta kotiaan kuntoon. Itsenäistyminen on kovassa vauhdissa ja omaa elämää on halu muotoilla eteenpäin ja katsoa kohti tulevaisuutta.
Nuorin tyttäremme oli jo hereillä yö-kylässä olevan kaverinsa kanssa. Hän kävi ilmoittamassa hiljaa minulle, ettei meidän tarvitse vielä herätä, he ottaisivat aamupalaa itse. Teini nukkui omassa huoneessaan koulun, lätkätreenien ja -pelien aiheuttamaa väsymystä pois. Talossa oli vielä hiljaista. Avoimesta ikkunasta kuului tuulen huminaa ja raikas ilma osui kasvoilleni. Omassa sängyssä tuntui hyvältä loikoilla.
Pienin, ekaluokkalainen nukkui sikeästi sängyssämme mieheni kainalossa, meidän välissämme. Ajattelin, että on hyvä antaa toisen nukkua. Koulun aloitus on vienyt selvästi voimia ja akkuja täytyy saada ladata viikonloppuna meistä jokaisen. Katselin tuota pientä miehenalkua ja tunsin jonkinlaista haikeutta. Mietin, kuinka paljon elämässämme onkaan tapahtunut muutoksia viimeisen puolen vuoden aikana. Olenko itse mahtanut pysyä muutoksissa mukana?
Kummallista, miten aika kulkee lopulta nopeasti. Vastahan itse rakensimme omaa kotia ja haaveilimme perheestä. Nyt omista lapsista kaksi on jo maailmalla ja kotona on selvästi erilainen tunnelma kuin aiemmin.
Muutokset arjessa saavat ajattelemaan elämää eri näkökulmasta ja pienten asioiden merkityksellisyys korostuu yhä enemmän. Välimatka isompiin lapsiin tuntuukin lyhenevän, vaikka se fyysisesti on aiempaa pidempi.
Toisaalta pienimmille on nyt aikaa hieman enemmän, kun kotona on vähemmän väkeä. Sekin tuntuu hyvälle.
Vuoteessa köllötellessäni tänä aamuna, tunsin iloa monista asioista.
Iloa alkavasta syksystä ja tuulen henkäyksestä poskellani. Iloa tästä hetkestä ja pienimmän tuhinasta vierelläni. Iloa jokaisesta lapsesta tahollaan ja iloa vanhemmuudesta. Iloa perheestä ja lähimmäisistä sekä iloa rakkaudesta.
💗 💗 💗 💗
Merkityksellisintä eivät ole
saavutuksemme tai materia,
vaan pienet hetket ja
onnenoivallukset rakkaiden kanssa
sekä kiitollisuus
terveydestä ja elämästä.
sekä kiitollisuus
terveydestä ja elämästä.
💗 💗 💗 💗
Lue myös tekstini:
Seuraathan blogia jo Facebookissa ja Instagramissa?
Kommentit
Lähetä kommentti