Arjen pieniä sankaritarinoita

Poika palautti astiansa koulun keittiöön ruokailun jälkeen ja kiitti keittäjää ruuasta. Vieressä seisonut opettaja totesi pojalle: "Kylläpä kiitit kauniisti ja onpa sinulla  kuuluva hyvä ääni." Tämä lausahdus kuulostaa jokaisen ekaluokkalaisen vanhemman korvissa musiikilta, mutta kun kyseessä on teini-ikäinen - kotona Jöröjukkaa muistuttava-  nuori mies, on palaute vanhemman korvissa vähintään kuin satakielen laulua.  

Tokaluokkalaisen saamassa väliarviossa on seuraava teksti: "Hän on ollut esimerkillinen tokaluokkalainen uusille ekaluokkalaisille, ymmärtää erilaisuutta, jaksaa auttaa ymmärtäen, että kaikki eivät vielä osaa. Tästä suuret kiitokset."

Isä vie teinipojat lihapiirakalle satamatorille. Pöytään istuessa pojat ottavat lippalakit päästään ja laittavat ne tuolille viereensä. Vanhempi mies viereisestä pöydästä nousee ja tulee isän viereen. Sanoo, ettei voinut olla huomaamatta poikien elettä ruokapöytään istuessa. Kiittelee kovasti, kuinka hienosti ja hyviä tapoja noudattaen nuoret miehet toimivat pöytään tullessaan.

Pienen ekaluokkalaisen kohdalla opettaja kertoo lapsen valtavasta oppimisen halusta. Uteliaisuudesta ja sinnikkyydestä sekä luottamuksesta onnistua yhä paremmin. Halusta, joka vielä edelleen saa kyyneleet pikkupojan silmiin, kun aika ei aivan riittänytkään koko tehtävän loppuun saattamiseen. Ja lujasta uskosta, että seuraavalla kerralla varmasti onnistun.

Teini-ikäisten jääkiekkojoukkueen lukuisista tappioista huolimatta valmentajan kannustava palaute pelaajalle tämän positiivisesta ja joukkuehenkeä nostattavasta asenteesta on vanhemmalle joskus parempi palaute kuin pelin voitto. Palaute kertoo nuoren toiveikkuudesta ja  joukkueen tärkeydestä sekä nuoren pyrkimyksestä auttaa ja kannatella myös joukkuekavereita hankalina hetkinä.

Edellä mainitun kaltaiset palautteet ovat osa nuorten arkea. Osa koululaisen elämää sekä osa harrastustoimintaa. Ne ovat pieniä asioita, arjen keskellä. Lapset ottavat tällaisia palautteita vastaan varmasti useita kertoja viikossa, eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa.

Kuinka usein tällaiset palautteet livahtavat kuitenkin meidän aikuisten ohi?
Kuinka usein nuo pienet arkiset palautteet jäävät suurempien saavutusten varjoon?
Osaammeko edes riittävästi arvosta noita pieniä palautteita?

Usein lasten ja nuorten menestyksestä päivitetään riemukkaita kuvia turnausvoitoista, onnistumisista yksilökilpailuissa tai esiintymisistä suurilla lavoilla. Huippuhetkiä ja tärkeitä sellaisia toki kaikki ovatkin ja vanhemmat saavat syystäkin olla onnellisia ja ylpeitä lastensa puolesta.

Silti parasta palautetta ovat mielestäni juurikin nuo arjen pienistä sankariteoista saadut kiitokset. Juuri ne, jotka herkästi saattavat jäädä meiltä aikuisilta huomaamatta, ellemme ole valppaina.

Entä muistammeko itse antaa pieniä arkisia palautteita lapsillemme ja läheisillemme?

Nuo pienet arkiset asiat kuvastavat ihmisestä niitä heille ominaisia piirteitä. Niitä seikkoja, jotka kussakin ihmisessä toimivat voimavaroina ja terälehtinä loistaen arjen tavallisissa riennoissa, uljaassa vaatimattomuudessaan, sekä muovaavat jokaisesta juuri sellaisia ainutkertaisia persoonia, joiksi heidät on tarkoitettu. 

Pienimmistä nupuista kasvavat kauneimmat ja merkittävimmät terälehdet.

Seuraa minua myös Facebookissa ja Instagramissa

Lue myös:

Tavallisen arjen ylistys
Ihanat öiset vaellukset
Nokkela, vähän niiku nero