Itsenäinen Suomi vaihto-oppilaan silmin

 

 

Olen aina ollut ylpeä omasta kotimaastani, olen aina tykännyt asua Suomessa. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista halua muuttaa ulkomaille siinä toivossa, että löytäisin sieltä jotain parempaa. Vaikka ulkomaille muutto  ei ole koskaan houkutellut, niin silti vuodeksi vaihtoon lähtö kiinnosti. Minusta tuntuu, että moni vaihtoon lähtevä nuori ajattelee, että muualla on parempi ja hienompi asua kuin Suomessa. Itse lähdin oikeastaan vaihto-oppilaaksi melko ennakkoluulottomana, en todellakaan odottanut, että muualla asiat olisi paremmin kuin Suomessa.

Nyt olen asunut Italiassa yli kolme kuukautta, mikä on jo lähes kolmasosa koko vaihtovuodesta. Täällä eläessäni arvostukseni Suomea kohtaan on noussut suunnattomasti. Kaipaan suuria asioista Suomesta, mutta myös erittäin pieniä asioita normi arjesta, jotka siellä asuessa tuntuivat jopa ärsyttäviltä. Haluan nyt listata teille asioita, joita kaipaan ja mitä olen oppinut arvostamaan Suomessa.

 

1.  KOULU

Täällä Italiassa lukio kestää viisi vuotta. Käyn täällä toiseksi viimeistä luokkaa. Lukiota käydään 30 tuntia viikossa, mutta minulla tunteja on vain 25. Minun koulussani opiskellaan maanantaista lauantaihin klo 8-13. Koulussa ollaan koko päivä samassa luokassa ja opettajat vaihtavat luokkaa. Päivän aikana on vain kaksi taukoa, joista toinen on 15 minuutin ruokatauko ja toinen viiden minuutin tauko ennen viimeistä tuntia. Koulun alueelta ei saa poistua, vaikka kokonainen tunti olisi peruttu.  Jos koulupäivän aikana sairastuu, niin koulusta voi lähteä vain, jos vanhemmat pystyvät oppilaan hakemaan. Täällä opettajia ei saa kutsua nimellä vaan heitä kutsutaan professoreiksi.

Suomessa koulussa on enemmän vapautta. Lukiossa saa valita omat kurssit, välitunteja on monia ja koulun alueelta saa poistua oman mielen mukaan. Jos on kipeä olo tai väsynyt, niin kesken päivän voi lähteä kotiin. Vaikka en ole  koskaan ole erityisesti pitänyt kouluruuasta, niin kyllä sitäkin on ikävä, koska täällä  kouluun täytyy ottaa mukaan omat eväät.  Suomessa opettajia arvostetaan ja kuunnellaan, mutta kuitenkin oppilas ja opettaja ovat tasaveroisia ja se on minusta hieno asia.

 

2.  JOUKKOLIIKENNE

Täällä Italiassa joukkoliikenne tökkii kovasti määrättyinä aikoina. Aamuisin ja iltapäivisin bussit ja metrot ovat niin täynnä, ettei sieltä meinaa päästä ulos, jos edes sisään mahtuu. Se johtuu siitä, että koko kaupungin lukiolaiset lopettavat koulun joko kello yksi tai kaksi. Tämä aiheuttaa aivan mahdottomat ruuhkat. En koskaan elämässäni ole ollut niin täydessä bussissa Suomessa, kuin missä joudun täällä lähes päivittäin olemaan. Ja lisäksi bussit ovat joulukuussa jääkylmiä!

 

3. ARKI JA YSTÄVÄT

Kaipaan suomalaista arkeani, vaikka se oli oikeastaan aika tylsää, niin kuin arki täälläkin on. Täällä nuorilla ei kuitenkaan ole tapana mennä arkisin ulos, ja jos poikkeuksellisesti mennään, niin se sovitaan hyvissä ajoissa etukäteen. Toisin kuin Suomessa saatetaan koulun jälkeen vaan päättä, että mennään käväisemän keskustassa ilman sen suurempi suunnitelmia. Sellainen omanlainen rentous puuttuu nuorten arjesta. Se, ettei kaiken tarvitse olla niin suunniteltua. Ei täälläkään kaikki tietenkään ole suunniteltua, mutta kavereiden kanssa tapaaminen ainakin minun koulussani on. Osasyynä tähän ehkä on, että kouluni on kaupungin vaativimpia lukioita ja siksi koulun oppilaat panostavat koulunkäyntiin paljon myös omalla vapaa-ajallaan. Kotona Suomessa näin koulukavereitani viikoittain melko usein myös kouluajan ulkopuolella ja se on asia jota täällä ollessani olen kaipaillut. Ystävien kanssa hengailua voisi olla siis hieman enemmän myös täällä.

 

4. KOTITYÖT

Normaaleja askareita kuten pyykinpesu tai oman huoneen siivoaminen tehdään täällä perheessäni hieman eri tavalla kuin mihin olen tottunut. Täällä perheeni pesee pyykkiä yleensä kaksi kertaa viikossa, jonka takia en sitä itse tee. Suomessa olen kuitenkin viimeiset neljä vuotta pessyt aina pyykkini itse, ja tykkäisin tehdä sen täälläkin, mutta siihen minulla ei ole mahdollisuutta. Täällä meillä käy myös kaksi kertaa viikossa siivooja, minkä vuoksi minun ei oikeastaan koskaan tarvitse siivota omaa huonettani. En edes tiedä mistä löytäisin imurin tai rätin, jolla sen voisin tehdä. On varmaan outoa, että kaipaa siivoamista, mutta kun sen on tehnyt koko elämänsä itse, niin tykkäisin sen täälläkin tehdä. Oman huoneen siivoamisesta tulee aina niin hyvä mieli, ja se on ihana tunne mennä illalla nukkumaan itse siivoamaan puhtaaseen huoneeseen.

 

5. RUOKA

Totta kai ikävöin suomalaista ruokaa, kuten ruisleipää,  karjalanpiirakoita, perunaa ja tietenkin Fazerin suklaata. Täällä perunaa syödään tosi harvoin ja jos syödään, niin se on mauttomampaa kuin Suomessa. Ruokailurytmi on täällä myös enemmän iltapainotteinen, mihin oli alkuun vaikea tottua. Aamupalaksi juodaan kuppi espressoa ja syödään baageli tai keksejä. Lounaaksi jotain pientä ja kevyttä. Varsinainen pääateria on vasta myöhään illalla.

Täällä minulla ei todellakaan olisi mahdollisuutta löhöillä koko viikonloppua katsoen sarjoja ja syöden herkkuja. Se on asia, jota täällä ei hyväksyttäisi. Täällä viikonloput ovat täynnä ohjelmaa ja kyläilyjä. Suomeen palattuani aionkin viettää ensimmäisen viikonlopun tekemättä yhtään mitään; olla vain ja möllöttää.

 

 

6. PERHE

Minulle perhe on aina ollut supertärkeä ja läheinen, en oikeastaan koskaan ennen tätä vuotta ole ollut heistä näin pitkää erossa. Äiti on lisäksi aina ollut paras ystäväni, jolle olen voinut kertoa kaiken. Myös isän kanssa olen aina ollut läheinen ja pyytänyt kaikessa apua. Mitä vanhemmaksi olen tullut niin sitä läheisemmäksi olen tullut isän kanssa.  Vanhempien lisäksi minulla on kolme veljeä ja sisko, jotka kaikki ovat minulle superrakkaita. Eri sisarusten kanssa on totta kai erilaiset välit, mutta kaikkia ikävöin  omalla tavallaan.  Oman perheen tutuista kuvioista on tietenkin hieman vaikea ollut luopua.

Täällä Italiassakin minulla on ihana perhe, mutta erilainen kuin Suomessa. Täällä minulla on kolme pikkusiskoa ja äiti. Tässä perheessä vanhemmat ovat eronneet, joten välillä kaikki siskoni ovat isänsä luona ja olen kotona ihan yksin. Perheeni Italiassa on tosi läheinen ja koti tuntuu kodilta, mutta kuitenkin vielä välillä tuntuu, että olen vieraana toisessa perheessä.  Toistaiseksi minulla ei täällä ole ketään, kehen voisin täysin turvautua. Mutta tämä varmaan muuttuu ajan kanssa.

  

7. POHDINTA

Kyllä täältä kauempaa katsottuna olen oppinut arvostamaan omaa kotimaatani yhä enemmän. On hienoa olla Suomalainen ja mielelläni kerron täällä perheelleni ja ystävilleni Suomesta erilaisia tarinoita. Olen kertonut asioita mm. Suomen luonnosta kuten järvistä ja niiden määrästä sekä Lapista, poroista ja tuntureista. Joulun lähestyessä olen kertonut pikkusiskoilleni myös Joulupukista ja Napapiiristä. Täällä joulun aikana tärkeä juhla on Santa Lucia -päivä, jolloin myös syödään yhdessä suvun kanssa ja jaetaan lahjoja.

Olemme toisen Suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa valmistamassa illallista  perheillemme Suomen itsenäisyyspäiväksi . Teemme perheillemme suomalaista ruokaa ja juhlistamme siten Suomen itsenäisyyttä.

Tästä tämä vaihtovuosi etenee ja kohta onkin jo joulu. Nautitaan siitä sekä Santa Lucin juhlasta, joka on täällä myös tärkeä juhla.

 

Hyvää Santa Lucian päivää Ja Hyvää Joulua.

Buona Festa di Lucia e Buon Natale