Valoa kohti

Rakkaudesta Sanottu -blogi sai uuden ilmeen. Mielestäni se kaipasi päivitystä ja raikastusta ulkonäköönsä. Kylläpä se tuntuikin mukavalta uudistukselta. Kuin olisi saanut itsekin uudet vaatteet.

Olen viimeaikoina kirjoittanut aiempaa vähemmän, koska aika ei ole riittänyt kaikkeen ja arki on ollut melko kiireistä. Olen myös kokenut oloni aiempaa väsyneemmäksi,  ja sen vuoksi en ole kirjoitellut niin usein. Useimmiten kirjoittaminen on kuitenkin ajoittunut ilta-aikaan ja nukkumaan meno viivästynyt sen vuoksi. Tässä kohtaa olenkin petrannut viimeaikoina, mikä tuntuu myös voinnissa.

Kahden vanhimman lapsen muutto pois kotoa ei tuonutkaan lisää aikaa, vaikka niin olin ajatellut. Arki muuttui kyllä, mutta toi mukanaan myös uusia haasteita. Pienet lapset tarvitsevat isompien apua ja nyt onkin kaksi auttajaa vähemmän. Sen takia töistä tuntuu aina olevan kiire kotiin, jotta kaikki kotiaskareet, läksyt, harrastukset sekä ruokailut saadaan soviteltua päivän ohjelmaan.

Illat ovat usein venähtäneet itselläkin puoleen yöhän ja kun kello soi 5.30 aamulla, ei sitä aina ihan pirteältä olo tunnu, kun uni on jäänyt liian vähälle.

Vuoden vaihteessa päätin, että menen aikaisemmin nukkumaan, jotta saisin kerättyä itselleni voimia ja jaksaisin paremmin. Tämän päätöksen toteuttaminen helpottuikin sillä, että perheen pienimmät saivat luvan nukkua vanhempien makuuhuoneen kulmasohvalla, silloin kun halusivat.

Päätin nimittäin mennä nukkumaan arkena samaan aikaan kuin lapset. Ja kylläpä on ollut hyvä päätös. Useampana aamuna olen herännyt jo ennen kellon soittoa, mikä tuntuu todella ihanalle. Sitä paitsi päiväkin pitenee koko ajan ja pian aamulla voi herätä auringonnousuun. Valoa kohti mennään päivä päivältä ja se tieto antaa myös lisäpuhtia.

Iltaisin myös lapset lähtevät nukkumaan mielellään, koska tietävät voivansa höpötellä kaikki maailman asiansa ja salisuutensa äidille, ennen kuin äiti nukahtaa.

Ja edelleen useana aamuna viikosta herään pieni käsi poskellani merkkinä siitä, että yön aikana viereeni on kömpinyt joku pienimmistä. Se on myös viesti siitä, että vanhempien vieressä on maailman paras paikka. Toisaalta,  niinhän kuuluukin olla. Sitä paitsi kaksi vanhinta lasta ovat jo maailmalla ja vastahan hekin syntyivät.

Aika vaan on niin suhteellista. Kuitenkin kaikki lapset kasvavat ja kohta kotona on entistä tyhjempää. Niinpä haluan nauttia siitä, että saan pitää lapsiani sylissä ja lähellä vaikka joka yö, koska se on vielä mahdollista.

Mikään ei kestä ikuisesti, eikä maailmassa ole minulle mitään niin tärkeää kuin lapset ja perhe.


LUE MYÖS:

Hellä herätys
Ihanat öiset vaellukset

Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa.