Kun lapset on poissa...

Kun lapset on poissa; siivoan vaatehuoneen, kylpyhuoneen ja sulatan pakastimen. Käyn läpi myös varastot ja perkaan pieneksi jääneet vaatteet kierrätykseen.

 

Kun lapset on poissa; ulkoilen paljon, syön terveellisesti ja käyn ajoissa nukkumaan. Vietän myös laatuaikaa mieheni kanssa ja yhdessä voimme keksiä jotain ihanaa tekemistä.

 

Kun lapset on poissa; on minulla aikaa suoriutua kaikista niistä asioista, jotka ovat jääneet puolitiehen.

 

Saanhan tehdä kaiken rauhassa, koska pienet lapset ovat mummolassa.

 

Niin minä aina aiemmin suunnittelin kun lasten loman vietto oli sovittu mummolaan. Monena vuonna olen kokenut kuitenkin valtavan pettymyksen, kun en tuona loma-aikana olekaan saanut niin paljon aikaan, kuin olisin toivonut. Joskus olen tuntenut myös syyllisyyttä siitä, että suunniteltuja asioita on jäänyt tekemättä. Nyt ymmärrän, että turhaan olen itseäni syyllistänyt. Silti sekin on täytynyt oppia kokemuksen ja kantapään kautta.

 

Jälleen hiihtolomaviikko lähenee loppuaan. Meille se tarkoittaa tänä vuonna sitä, että perheen pienimmät palaavat onnellisina, levänneinä ja maittavilla kotiruuilla ruokittuina mummolasta kotiin, mukanaan reppukaupalla tärkeää kerrottavaa. Tätä jälleennäkemistä odotan innolla, sillä viikossa minulle on ehtinyt kehittyä jo melkoinen ikävä. Toisaalta viikko on ollut minullekin eräänlainen lomaviikko, vaikka olen käynyt töissä jokaisena arkipäivänä.

 

Viikko sitten saattelin pienet, eka- ja tokaluokkalaisen, lomaviikolle mummolaan. Mielessä oli taas käynyt monia ajatuksia siitä, mitä kaikkea ehtisin tehdä kun aikaa olisi hieman enemmän, mutta kokemuksesta osasin varautua myös siihen, että kaikkea en jaksa tehdä ja väsymyskin saattaa yllättää.

 

Lasten lähdettyä lauantaina, emme mieheni kanssa jaksaneet lähteä elokuviin, vaikka ajatuksella olimme etukäteen leikitelleet. Kotisohva veti puoleensa ja se oli vaihtoehdoista parhain.

 

Sunnuntaina saimme nukkua hieman tavallista pidempään, mutta eihän se minulta onnistunut ja olin pystyssä jo melko varhain aamusta. Aamupäivä oli aurinkoinen ja kävimme koirien kanssa lähistöllä ulkoilemassa. Mahtavasta ilmasta sain imaistua uutta voimaa itseeni ja mieli oli levollinen.

 

Siivoushommiin en viikon aikana ole ryhtynyt tavallista enempää. Sen sijaan olen saanut hoidettua muutamia itselleni merkityksellisiä, terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita, mikä on virkistänyt niin ikää mieltäni. Kulkevathan keho ja mieli vankasti rinta rinnan. Olen myös nukkunut viikolla hyvin ja mennyt ajoissa nukkumaan.

 

Tämän hiihtolomaviikon aikana olen ollut itselleni hellä ja hyvä. Olen hyväksynyt väsymyksen minussa ja antanut itselleni luvan levätä. Olen oikaissut kaikissa mahdollisissa paikoissa ja mennyt sieltä mistä aita on matalin. Olen taputtanut itseäni olalle ja todennut, että tämä riittää tänään. Olen varmasti ollut hieman itsekäs, mutta uskon olevani sen itselleni velkaa. Tällä viikolla olen elänyt itselleni ja itseäni varten. Ikävä on kulkenut mukana, mutta enimmäkseen taka-alalla, sillä MINÄ olen ollut tärkein.

 

Huomenna nuo perheen pienimmät palaavat hiihtolomaltaan kotiin uusien kokemustensa ja tarinoidensa kanssa. Otan heidät vastaan riemulla ja sydän täynnä kiitollisuutta.

Arki jatkuu loman jälkeen ja pian koittaa jo seuraava loma. Se onkin sitten toinen tarina

 

 

Minkälainen hiihtoloma sinulla on ollut?

 

 

Lue myös:

 

Suojelen sinua kaikelta

Missä Onni asustaa?

 

 

 

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa