Ihmeelliset ihmissuhteet - elämän tilkkutäkki

Olen aiemminkin kirjoittanut ystävyydestä, ihmissuhteista ja niiden moninaisuudesta. Viimeaikoina olen oivaltanut taas enemmän sekä ystävyydestä, ihmissuhteista, että ihmisyydestä. Itsetutkiskelun avulla olen kenties ymmärtänyt millainen ystävä tai kumppani itse olen ja millaisia ihmissuhteita itse haluan vaalia.

Joskus ystävyys saattaa ajan mittaan haalistua tai muuttua ikään kuin suorittamiseksi. Yhteyttä pidetään mahdollisesti enemmän velvollisuudesta kuin aidosta kiinnostuksesta toista ihmistä kohtaan. Tästä asiasta puhuin kerran rakkaan ystäväni kanssa, kun pohdimme yhdessä erilaisia ihmissuhteita.

Hän kertoi itse miettivänsä, mitä miltäkin ihmissuhteelta saa ja millaisen panoksen hän itse kyseiseen ihmissuhteeseen lataa. Mahtaako ystävyys tai ihmissuhde olla täten tasapainossa, vai tuntuuko se enemmän yksipuoliselta ja sen vuoksi raskaalta kannatella. Äärimäisen viisaita ajatuksia, joita jäin itse miettimään ja niin syntyi omia uusia oivalluksia.

Toki joissain suhteissa tasapaino tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli kannattelee suhdetta enemmän kuin toinen, mutta useimmiten suhde on toiminut samoilla periaatteilla alusta alkaen ja tämä saattaa olla jopa suhdetta ylläpitävä tekijä.

Toiset ystävyyssuhteet perustuvat enemmän käytännönläheisyyteen, kun taas osassa ystävyyssuhteista henkisyydellä ja syvällisillä asioilla on suurempi merkitys. Sellainen suhde, jossa toinen osapuoli on avoin ja rehellinen, mutta toinen ei, ei yleensä johda syvälliseen yhteyteen. Se jää pinnalliseksi ja irralliseksi suhteeksi, jossa yhteistä aaltopituutta ei ehkä löydy.

Mielestäni hyvässä ystävyyssuhteessa tärkeintä on se, että molemmilla osapuolilla on oikeus olla avoimia ja rehellisiä, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvä ystävyys kestää kritiikin, erimielisyydet sekä epätäydellisyyden. Hyvässä ystävyyssuhteessa ei tarvitse esittää tai piilotella mitään, vaan siinä vallitsee molemminpuolinen arvostus ja luottamus.

Ystäväni ohjeen mukaan, mietin jälkikäteen omia ihmissuhteitani ja löysin niistä hyvin moninaisia piirteitä. Elämässäni on useita voimaannuttavia ihmissuhteita, monilta eri aikakausilta. Joidenkin kanssa yhteyttä pidetään tiivisti, toisten kanssa rupatellaan harvemmin, mutta sitäkin syvällisemmin kenties.

Toiset ihmissuhteeni ovat alkaneet hyvin yllättäen, mutta ovat kehittyneet ja syventyneet matkan varrella. Toiset suhteista ovat jonkun elämäntilanteen tai ajanjakson tuotoksia. Matkan varrella suhdetta yhdessä pitänyt liekki on ehkä hiipunut, jolloin rako kahden ihmisen välille on saattanut kehittyä hieman huomaamatta.

Paljon on myös niitä ystäviä, joita loppujen lopuksi tapaa hyvin harvoin ja yhteyttä pidetään myös hyvin satunnaisesti. Silti jälleennäkeminen on joka kerta yhtä palkitsevaa ja tulee sellainen tunne, kuin vasta edellisenä päivänä oltaisi puhuttu. Asiat jatkuvat juuri siitä, mihin ne aiemmalla tapaamisella ovat jääneet. Nämä lienevät niitä ihmissuhteita, jotka säilyvät läpi elämän.

Jokin ihmissuhde on saattanut roihahtaa kuin yhdestä yhteisestä ajatuksesta tai ideasta, mutta tähdenlennon tavoin se onkin jo hiipunut horisontin taakse. Vaihtoehtoisesti tällainen hyvin äkisti alkanut suhde on myös saattanut lujittua vuosi vuodelta, värittyen hyvin monenlaisin värein kuin yhteiseksi elämän tilkkutäkiksi.


Ja niinhän se on, että jokaisella ihmisellä matkallamme on merkityksensä, mutta aika muuttaa tilanteita ja tunteita sekä tuo uusia suhteita mukanaan, lähentää ja loitontaa.

Kiitollisin mielin ajattelen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet elämässäni  läsnä sekä jakaneet niin ilon kuin surun kyyneleet kanssani. Rakastaneet, lohduttaneet, ymmärtäneet ja olleet ystäviäni.




LUE MYÖS:


Annetaanhan hyvän kiertää
Puhu äänellä jonka kuulen


Seuraathan blogia jo Facebookissa ja Instagramissa?