Valon sylissä

Jälleen nousee aurinko kirkkaana taivaalle ja uusi päivä on alkamassa. Mitä tuo päivä tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä. Odotusta on kuitenkin ilmassa. Valoon on hyvä nousta, sillä sen voimaannuttavan säteilyn voi tuntea joka solullaan. Valo tuo rohkeutta, hellii mieltä ja  patistaa liikkeelle.

Talven pimeät aamut ovat vielä voimakkaina mielessä. Kevään odotus ja valon kaipuu on tuntunut pitkältä ja raskaalta ajanjaksolta. Vaihtelevat loskat, lumisateet, pyryt ja pakkaset ovat yrittäneet musertaa, mutta eivät ole siihen pystyneet. Niilläkin on merkityksensä, sillä vastatuulessa tarpominen - sen oikeassa merkityksessä - pakottaa miettimään kiitollisuuden aiheita, jolloin eteneminen käy helpommaksi. Kevään odotus ja luonnon lupaus ovat  nyt lähellä, kun leskenlehdet alkavat kurkotella esiin piiloistaan.

Vihdoin aurinko syleilee meitä ja pyyhkii talven pimeyden pois.

Kevätaurinko auttaa mieltä virkistymään ja toimii virtalähteenä monille. Ulos on ihana mennä, kääntää katse kohti korkeuksia ja antaa valon syleillä. Hetkeen pysähtyminen on helpompaa kuin räntäsateessa, josta useimmiten haluaa päästä pian pois.

Aamuinen lintujen viserrys on musiikkia korville ja kirkas sinitaivas pilvenhattaroineen maisema, johon mieli uppoutuu helposti haaveilemaan.

Lehdet nupuillaan, kertovat uudesta kasvusta. Se on luonnon tapa muistuttaa uusista mahdollisuuksista.

Valoisaa tulevaa viikkoa sinulle. Valon sylissä on hyvä olla 💖.

-Nina