Huomisen muistoissa

"Mennyttä katsomalla, opit jotain huomisesta."

Katsellessani ottamaani valokuvaa silkkiuikusta jäin tänään pohtimaan menneen ja tulevan merkitystä elämässämme. Sanonta "Taakse ei ole katsomista" nousi mieleeni. Tämän sanonnan lisäksi meistä varmasti lähes jokainen on törmännyt lauseisiin; "Ei huolta huomisesta", "Huominen on huomenna" tai "Mennyt on mennyttä, ei sitä kannata murehtia." Mennyttä katsomalla oppii kuitenkin aina jotain tulevasta.

Puheet nykyihmisen hektisestä elämäntyylistä nostavat päätään aika ajoin. Paljon kirjoitetaan siitä, miten tärkeää on pysähtyä elämään juuri tässä ja nyt sekä olla läsnä juuri nyt. Itsekin olen aiheesta kirjoittanut aiemmin muun muassa blogissa "Kun elämä yllättää" . Koen pysähtymisen, sekä läsnäolontaidon tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi. Eihän se todellakaan aina niin helppoa ole, kun ympärillä tapahtuu yhtä ja toista tai pyörii monta läheistä omine tarpeineen.

"Tänään elämme huomisen muistoja."

Menneisyytemme muovaa meitä, siitä ei ole epäilystäkään. Jokaisella päivällä on oma merkityksensä elämässämme, myös tulevaisuuden suhteen, sillä tämäkin päivä on mennyt päivä huomenna. Tänään elämme huomisen muistoja. Mahdollisesti vielä huomenna palaat tähän päivään ajatuksissasi muistellen kaikkia niitä tunteita, joita olet kokenut, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Voit ehkä tuntea vielä lohtua ystäväsi tai rakkaasi kauniista sanoista tai toisaalta hymyillä leveästi palatessasi noihin edellispäivän muistoihin.

"Mennyt meissä rakentaa meille myös sellaista huomista, jota kohden itse haluamme kulkea."

Muistoissa on aina hyvä viivytellä hetki ja antaa niiden hioutua juuri sellaisiksi kuin hyvälle tuntuu. Siten on taas helpompi palata juuri tähän hetkeen, ehkäpä hieman vahvempana ja viisaampana tai mieli täynnä uusia kysymyksiä. Menneisiin voi aina palata uudestaan ja uudestaan mielessään ja muistoissaan. Vastaukset kysymyksiin rakentuvat ajan kanssa ja huomaamattamme mielen sopukoissa.

Omalla tavallaan mennyt meissä rakentaa meille myös sellaista huomista, jota kohden itse haluamme kulkea. Menneisiin palatessamme voimme muistella niitä unelmia, joita meillä on aikanaan ollut sekä tarkastella kuljettua tietä ja matkalla saavutetuttuja tavoitteita. Muistellessamme huomaamme myös ne kohdat, joissa unelmat eivät toteutuneetkaan, vaan matkan suunta muuttui ja uusi päämäärä löysi sijansa.

Huominen on vasta huomenna, mutta jo tänään, eilen ja toissapäivänä olemme rakentaneet niitä unelmia, jotka voivat huomenna toteutua. Eli ei huomista kannata murehtia, mutta katse kannattaa suunnata Elastisenkin sanoin "Eteen ja ylös", jotta mieli voi työskennellä aktiivisesti unelmien saavuttamiseksi ilman väkinäistä pusertamista, ikään kuin omalla painollaan.

Mennyttä katsomalla sinun on mahdollista nähdä kuljettu tie. Tie, joka on tuonut sinut tähän pisteeseen. Tie, jonka varrella olet varmasti ollut varma ja epävarma, vahva ja heikko. Olet varmasti myös eksynyt tieltä matkasi varrella, mutta löytänyt sen uudestaan. Olet tiellä, jota sinun on määrä kulkea jatkossakin. Menneisyytesi vuoksi tiedät, että tielläsi vastaan voi tulla niin ylä- kuin alamäkiä, mutkia tai pitkiä tylsiä suoria. Sen vuoksi huominen ei huoleta, vaan sitä kohden on turvallista kulkea ja matkalla elää tässä ja nyt, huomisen muistoissa.


LUE MYÖS:

Kunpa ei sattuisi mitään.
Etä-elämää
Pidän susta kiinni

RS-blogi löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Käyhän kurkkaamassa ja tykkäämästä blogista myös siellä.


Mukavia lukuhetkiä toivottaen: Nina