Mitä on rohkeus tänä päivänä?

Olen viimeaikoina miettinyt kovasti rohkeutta. Mitä se rohkeus oikeastaan on ja missä sitä rohkeutta eniten tarvitaan? Olenko itse rohkea? Voisinko olla rohkeampi? Tarvitseeko edes olla rohkea?

Usein ajatellaan, että rohkea ihminen toimii siten, kuin hänelle itselle parhaalta tuntuu. Rohkea ihminen tekee itsenäisiä ratkaisuja, eikä häntä haittaa muiden mielipiteet. Rohkea toimii välillä myös niin, että saattaa loukata läheisiään, mutta aina rohkeudelle löytyy syy ja selitys, mikä useimmiten on oma hyvinvointi. Onko kyse silloin enää rohkeudesta, vai onko tällainen toiminta itsekkyyttä? Voiko se olla molempia? Sen nojalla, että  ”Minullakin on oikeus onneen ja hyvään oloon” tehdään varmasti paljon näitä rohkeita tekoja, mutta olisiko niissä tilanteissa mahdollista toimia toisin.

Toisaalta rohkeutena pidetään myös uskallusta tehdä tai sanoa asioita julkisesti tai uskallusta kirjoittaa omasta elämästä kaikenlaista sosiaaliseen mediaan tai vaikkapa blogeihin. Omaa tai läheisten elämää voi siis riepotella miten vain julkisesti rohkeuden ja joskus ammattinimikkeidenkin nimissä. Lapsista saatetaan kertoa intiimejä asioita kuvien kera ja myös omia asioita paljastetaan surutta, ajattelematta niiden seuraamuksia. Miksi tämä tuntuu minulle niin vieraalta?



En tiedä, olenko vanhanaikainen, vai enkö ole rohkea, kun haluan pitää tekstini sellaisena, etten niillä kenenkään intimiteettiä riko? Ennemmin toivoisin voivani teksteilläni herätellä ihmisiä miettimään asioita eri näkökulmasta ja tutkiskelemaan omaa suhtautumistaan niihin, ilman propagandaa tai suuria paljastuksia. Tekstini kirjoitan oman koulutustaustani ja kokemuksieni sekä niiden tietojen pohjalta jotka omaan. En ole enempää kuin mitä lupaan. Se on minulle rohkeutta.

En itsekään haluaisi mennä lääkärin tai muun hoitoalan ammattilaisen vastaanotolle, jonka henkilökohtaisesta elämästä tietäisin etukäteen perhetaustan, sairaudet ja kaiken muunkin. Se vain tuntuisi minusta kummalliselta. Minulle olisi jo muodostunut jonkinlainen ennakkokäsitys ihmisestä ja asetelma heikentäisi mielestäni jo sen vuoksi hyvän hoitosuhteen muodostumista.

Tämä on myös syy siihen, että itse olen blogissani pitänyt kiinni siitä, etten paljasta itsestäni tai perheestäni asioita, jotka koen liian henkilökohtaisiksi. Haluan myös, että perheeni voi luottaa siihen, ettei heidän asioitaan levitellä julkisesti. Enemmänkin kirjoitan tunnelmista, ajatuksista, hauskoista letkautuksista tai muutoin mieleen painuneista hetkistä. Sellaisista asioista, jotka kestävät päivänvalon nyt ja tulevaisuudessa. Sekin on minusta rohkeutta.

Rohkeutta on monenlaista:
Rohkeutta on olla epävarma ja haavoittuva.
Rohkeutta on myöntää olevansa väärässä ja oppia virheistään.
Rohkeutta on omien ja läheisten salaisuuksien suojeleminen.
Rohkeutta on asioiden epäily ja kyseenalaistaminen.
Rohkeutta on olla epäitsekäs.
Rohkeutta on unelmoida.
On myös rohkeutta olla keskeneräinen.


* Mikä on sinulle rohkeutta?


Seuraathan blogiani jo Facebookissa?