"Olet kyllä empaattisin ihminen kenet tunnen"

Otsikon sanat nostivat kyyneleet silmiini erään työpäivän aamuna, kun mieli oli alavireinen monestakin syystä. Tuo työkaverin ymmärtäväinen viesti ja lohduttavat sanat saivat minut yhä lujemmin uskomaan hyvyyden voimaan. Noilla sanoilla työkaverini osoitti myös oman empaattisuutensa ja tuli minua puolitiehen vastaan, kaikista työkiireistä huolimatta. Varmasti tuo lause jää mieleeni myös yhtenä tärkeimmistä - vuoden 2017 aikana- saaduista palautteista. Nuo sanat vahvistavat uskoa myötätunnon merkitykseen ihmisten kohtaamisessa, tapahtuipa kohtaaminen missä tai milloin tahansa. Sanotut sanat lisäävät myös luottamusta siihen, että pehmeitä arvoja kannattaa vaalia tässä hektisessä ja kovassa maailmassa.

Vuosi 2017 alkaa pian olla osa elettyä elämää, kaikkine sävyineen. Tuohon vuoteen kätkeytyykin monia tunteita ja kokemuksia niin naisena, äitinä kuin puolisonakin. Mennyt vuosi on vienyt minua eteenpäin monessa, vahvistanut ja koulinut. Se on ollut lähtölaukauksena kohti uutta aikakautta niin työn, kuin yksityiselämän saralla. Mennyt vuosi on antanut paljon, mutta myös vienyt voimia ja ravistellut. Tunteita olen tuntenut laidasta laitaan ja uusia hienoja ihmissuhteita on muodostunut vuoden varrella. Oma sisäinen ääni on puhutellut minua ja tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet matkassa, joka joinain päivinä on tuntunut hyvinkin raskaalta kulkea.

Vuoteen on mahtunut niin paljon muutoksia, että niiden kanssa minun on aika ajoin ollut haasteellista selviytyä. Kuitenkin perheen ja läheisten tuella kaikista koukeroista on selvitty ja riemukkaimmat hetket ovat täyttäneet mielenmaisemat suurimmalta osin.

Millainen oli vuosi 2017?

Vuoden varrella vanhin lapsemme on muuttanut pois kotoa ja mennyt armeijaan. Nuorin lapsista aloitti koulutaipaleensa ja nyt päiväkotielämä on takana päin. On täytynyt totutella olemaan aikuisten lasten sekä koululaisten äiti ja luottaa heidän taitoihinsa huolehtia omistaa asioistaan yhä enemmän.

Vanhin tyttäremme lähti myös syksyllä vaihto-oppilaaksi. Tämä herkisti monella tavalla ja aiheesta olen tyttäreni kanssa kirjoittanut tänne blogiinkin. Esikoisen armeija keskeytyi  loukkaantumisen vuoksi ja tämä sekoitti osaltaan suunnitelmia. Oma työpaikkani vaihtui alkuvuodesta hyvin mieluisaan suuntaan, mutta uuteen yhteisöön sopeutuminen vie aina oman aikansa. Ihanan työyhteisön olen kuitenkin löytänyt ja sieltä saanut myös rutkasti tukea ja ymmärrystä muuttuvissa elämäntilanteissa.

Myös joulu oli perheellämme erilainen, sillä sitä vietettiin aiempaa pienemmällä porukalla. Kaksi vanhinta lasta oli muualla jouluna ja tämäkin sai minut miettimään tulevaisuutta toisella tapaa. Myös kiitollisuus eletystä vuodesta ja ylipäätään elämästä on ollut mielessäni viimeaikoina todella voimakkaana.

Muutokset koettelevat aina myös parisuhdetta, koska tällöin omat ja yhteiset odotukset voivat olla hyvin erilaisia. Ilman puolisoni läsnäoloa olisin varmasti kompuroinut ja kaatunut mennen vuoden aikana useaan kertaan. Puolisoni on kuitenkin kannatellut ja tukenut minua silloin kun tukea olen tarvinnut. Hän on myös ollut lohtuni ja turvani luopumisten kohdalla.

Erimielisyyksistä olemme selvinneet yhdessä ja yhteisen lupauksen turvin. Vakaasti seisomme toistemme rinnalla,  luottavaisin mielin. Kuljemme yhdessä, mutta erillisinä samaan suuntaan ja nämä seikat ovat varmasti pitkän yhteisen taipaleemme salaisuus.  Kiitollisin mielin heräänkin huomenna viettämään 22:ttä hääpäivää rakastamani ihmisen viereltä.

Vuosi vaihtuu ja katseet kääntyvät kohti tulevaa. Toiveita ja odotuksia rakentuu mielessä seuraavalle vuodelle ja uusille tuulille on paikkansa ja aikansa. Avoimin mielin on hyvä lähteä kohti vuotta 2018.

Kiitos kaikille, jotka olette kanssani matkaa taittaneet kuluneen vuoden aikana ja 
onnellista alkavaa vuotta 2018.

Lue myös:

Pysyykö mieli muutoksissa mukana, entä sydän?
Koska halusin vain kertoa
Halaus lähtöaamuna

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa?