Aikalisä ja pyyhkimään

Nuorelle moni asia on musta-valkoinen. Se näkyy nuorten mielipiteistä ja suhtautumisesta elämään. Näin kuuluu ollakin. Nuorilla saa ja pitää olla omia mielipiteitä. Ja vielä hienompaa on, jos niitä uskaltaa reilusti tuoda esiin, saattavathan ne olla ajoittain aika jyrkkiä.

Äitinä olen miettinyt, kuinka usein nuoren mielipiteen taakse kätkeytyy pelko tai epävarmuus.

Pelko muun muassa maailman muuttuvista tilanteista, joita provokatiivisesti uutisoidaan. Pelko itsenäistymisestä ja aikuiseksi kasvamisesta tai pelko läheisten hyvinvoinnista jne.

Miten näissä tilanteissa olisi hyvä toimia? Nuoren puolustaessa omaa mielipidettään kiivaasti, voi pelon tai epävarmuuden myöntäminen tuntua nuoresta jopa nololta. Vielä hankalammaksi tilanteesta tekee se, mikäli aikuinen on täysin eri mieltä nuoren kanssa ja keskustelu kehittyy väittelyksi.

Nuoren mielipiteille tilan antaminen on viisautta. Kuuntelemalla ja kyselemällä nuoren ajatuksista, aikuinen pääsee lähelle nuoren maailmaa. Usein rivien välistä paljastuu niitä seikkoja, joita nuori välttelee sanomasta ääneen. Aikuisen on vain kuunneltava tarkasti.

Toki nuorten haastaminen väittelyynkin on joskus perusteltua. Tuolloin aikuisena voi nuorta kannustaa ja opastaa omien mielipiteiden ja ajatusten puolustamiseen sekä sanojensa takana seisomiseen.

Silti aikuisen on kuunneltava nuoren viestit tarkasti eli  olla sensitiivinen keskustelussa. Nuoren mielipiteitä tulisi kunnioittaa, niitä tuomitsematta. Erilaisten näkökulmien tuominen nuorelle on myös haastavaa, niin ettei sillä aiheuta riitaa. Kohtaamalla nuoren rauhallisesti on mahdollista saada aikaan hyvä ja rakentava keskustelu.

Miten helpolta se kuulostaakaan, mutta miten vaikeaa se onkaan.


Oman lapsen kohdalla tunteet nousevat helposti pintaan. Usein nuori saattaa haastaa vanhempansa ja keskustelu yltyy huutamiseksi. Eikä riitä, jos kaksi huutaa, kun kaikilla perheenjäsenillä on omat mielipiteensä sanottavaksi.

Ja totta kai näissä tilanteissa joku vielä lisäksi huutaa  vessaan pyyhkimään tai lastenohjelmat eivät kuulu ja tv:n äänet käännetään tappiin. Huoneen valtaa totaalinen kakofonia, eikä kukaan enää tiedä mistä puhutaan tai huudetaan. Peli on lyötävä poikki ja palattava aiheeseen myöhemmin.

Aikalisä antaa kaikille mahdollisuuden miettiä omaa suhtautumistaan asioihin. Miksi kiivastuin tai suutuin? Olinkohan liian jyrkkä? Sanoinkohan pahasti? Loukkasinko jotakuta? Kaikki tärkeitä kysymyksiä.

Oman käytöksen reflektoinnilla on myös hyödyllinen vaikutus. Siten sekä nuori, että aikuinen oppii itsestään jotain. On kuitenkin tärkeää, että asioihin palataan, jotta voidaan saattaa keskustelut loppuun ja kuulla jokaisen mielipiteet. Niin myös mahdolliset erimielisyydet tulee selvitettyä.

Kiivaan keskustelun lomassa useimmiten joku on ehtinyt käydä auttamassa myös vessassa huutanutta. Jälleen kaikilla on hyvä olla ja yhdessä voidaan rauhoittua päivällispöydän ääreen.