Äiti, sattuuko synnytys?

Miten se vauva on sinne mahaan joutunut ja mistä se tulee ulos? Miksi äidilläkin on välillä vaippa ja miksi pippeli on joskus jäykkä?

Moni tärkeä asia askarruttaa pieniä lapsia ja tällainen kysymys saattaa yllättää äidin tai isän vaikkapa kaupan kassajonossa.

Vanhemmalle helpoin tapa selvitä tilanteesta, on vaihtaa puheenaihetta tai sanoa, että asiaan voidaan palata kunhan vähän kasvat ensin.

Kuitenkin lapselle olisi hyvä antaa jonkinlainen vastaus siihen mitä hän kysyy ja juuri silloin kun hän kysyy. Lapsi ei itse ehkä muuten koskaan palaakaan asiaan.

Lapselle tulisi vastata vain siihen mitä hän kysyy ja lapsen ikä huomioiden. No helppoahan tämä ei ole ja hyviä neuvojakaan ei mistään juuri siihen hätään löydä.

Näihin kysymyksiin voi kuitenkin varautua etukäteen ja yllättäviltä tilanteilta voidaan ehkä välttyä.

Esimerkiksi Väestöliiton sivuilta löytyy paljon hyvää tietoa vanhemmille. Pienille lapsille on olemassa myös ihana kolmiosainen tietokirjasarja "Onnikujan kaverukset". Tämä kirjasarja auttaa vanhempia pohtimaan elämän tärkeitä kysymyksiä yhdessä lapsen kanssa.  Kirjassa käsitellään sadun keinoin ystävyyttä, rakkautta, perheitä, ihmissuhteita, kehoa ja kasvamista. Kirjan avulla opitaan myös turvataitoja.

Kun pieni lapsi esittää kysymyksen liittyen esimerkiksi kehoonsa tai seksuaalisuuteen, ei vanhemmalla tarvitse olla vastausta heti valmiina. Lasta voi pyytää tarkentamaan kysymystään tai tiedustella, mistä tällainen kysymys on tullut hänelle mieleen. Näin vanhempi voi ikään kuin pelata hieman aikaa. Ja kassalta ehditään kenties autoon saakka aiheesta jutustellen, ennen varsinaista vastausta.

On tärkeää, että lapselle välittyy viesti siitä, että hänen kysymyksensä on tärkeä ja se on huomioitu sekä se, että asiasta voi aikuisen kanssa puhua. 

Varsinainen vastaus kysymykseen voi pienen lapsen kohdalla olla hyvinkin yksinkertainen ja lapsi on siihen tyytyväinen. Tällöin ei tarvitse enempää kertoakaan. 

Joskus aikuisen innostuessa valistamisesta lapselle tulee kerrottua  paljon myös sellaisia asioita, joiden vastaanottoon lapsella ei vielä  ole valmiuksia. Useimmiten näissä tilanteissa lapsi itse osoittaa, että asia ei enää kiinnosta tai vaihtaa puheenaihetta. Silloin viimeistään aikuisen on hyvä lopettaa valistuspuheet. Keskustelussa yleensä maltti on valttia.

Hiljattain minulta kysyttiin, että sattuuko synnytys? Kerroin tälle ekaluokkalaiselle, että kyllä se  synnytys sattuukin. Tähän tyttö totesi, että haluaa hänet nukutettavan,  sitten kun hän itse synnyttää. Jatkoin vielä kertomalla, ettei nukkuessa synnyttäminen oikein onnistu. Sen enempää en ehtinyt asiasta kertoa, kun tyttö totesi, että okei.

Olisin ollut valmis kertomaan siitä, miten raskauden aikana synnytykseen valmistaudutaan, miten äidit vauvan syntymää jo odottavat ja kuinka keho suojelee synnyttäjää sekä syntyvää vauvaa.  Lyhyt vastaukseni kuitenkin riitti ja lapsi oli tyytyväinen. Mahdollisesti tähän aiheeseen palataan vielä myöhemmin ja saan kertoa syntymän ihmeestä hänelle hieman enemmän.

Kun lapsen kysymyksille pitää ovet avoinna ja kuulee sen mitä kysytään, on se jo hyvä alku. Toki joskus vanhempikin voi joutua sanomaan, ettei tiedä vastausta johonkin kysymykseen. Tällöin asiaa voidaan yhdessä lähteä selvittämään. Tärkeintä on muistaa, ettei lapsen  kysymyksiä tulisi sivuuttaa, tuntuivatpa ne miten vaikeilta tahansa.