Mitä Surulle kuuluu?

 

Surulla on monta muotoa. Toisia se pitää otteessaan niin, että arjen toiminnoista on vaikea selviytyä ja mieli tekee jäädä sänkyyn. Toiset Suru ajaa tekemään työtä yhä enemmän ja enemmän.

 

Ulkopuolisena on helppo sanoa, että Surua paetaan töiden pariin tai vastaavasti ihmetellä, että miksei toinen jo lähde töihin, hautautuu vain peittojensa alle.

 

Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikea tapa surra. Jokaisen Suru on omanlaisensa ja kukin kohtaa sen eri tavoin.

Läheisen ja rakkaan ihmisen kuolema jättää suuren tyhjiön elämäämme. Tuota aukkoa ei täytetä työnteolla tai peiton alla makaamalla.

 

Menetyksen jälkeen Surusta tulee meille läheinen. Sen kanssa kuljemme jatkossa rintarinnan. Toisena päivänä Suru kulkee mukanamme joka paikkaan; töihin, kauppaan, harrastuksiin tai teatteriin. Jonain päivänä se saattaa kuitenkin jäädä matkasta ja viipyä hetken itsekseen taka-alalla.

 

Suru on läheinen, joka haluaa tulla kuulluksi yhteisen matkan aikana. Se toivoo vuoropuhelua kanssamme, jotta Surun historia ja syntyperä tulisi meille tutuksi. Näin sen kanssa olisi helpompi olla. Suru toivoo hellää ja hyvää kohtelua. Se haluaa tulla kohdatuksi arvokkaasti ja kunnioittaen.

Hosumalla Surun kanssa ei voi tulla toimeen. Sille täytyy antaa riittävästi aikaa ja tilaa.

 

Suru on minunkin läheiseni. Tämä Suru on kulkenut kanssani jo jonkin aikaa. Ajoittain se antaa minun puuhata arjen askareita rauhassa. Toisinaan se kulkee matkassani enemmän. Silti se  on läheiseni nyt ja aina.

 

Olen kuitenkin tullut Suruni kanssa tutuksi ja tiedän miten se kanssani käyttäytyy. Siksi uskon, että Suru on myös ystäväni jatkossa. Tiedän myös monia muita, joille Suru on läheinen.

Niinpä haluankin kysyä tänään: Mitä Surullesi kuuluu?