Ne idylliset leikit

Mainoksissa ja sisustuslehdissä lasten huoneet kuvataan kauniiksi ja harmonisiksi paikoiksi, missä koristepupu  tai -nalle istuu sängyllä idyllisesti. Junarata on melkein koottuna lattialla odottamassa pieniä leikkijöitä.

Totuus kuitenkin on, että lasten idylliset leikit näyttävät usein todellisuudessa tältä.

Leikin tiimellyksessä lapset ehtivät haalia kaiken mahdollisen tavaran -maan ja taivaan väliltä- rekvisiitaksi.

Junaleikki vaihtuu tuossa tuokiossa lelu- tai eläinkaupaksi, joskus vaikkapa koulun luokaksi tai kotileikiksi.

Myös perheen kotieläimet saavat roolit leikeissä ja niille viritellään mitä kummallisempia nukkuma- ja makuupaikkoja.

Roolivaatteet vaihtuvat vinhaa vauhtia ja leikissä saattaa vierailla, opettaja, oppilas, eläinkaupan myyjä, ninjago, hoitaja, lääkäri, poliisi tai äiti ja isä. Usein roolihahmolla saattaa lisäksi olla sanan mukaisesti räkä poskella.

Kaikki pehmolelut, joita talosta löytyy, pääsevät niin ikää leikkiin mukaan. Välillä nämä pehmot ovat matkustajia ja välillä oppilaita. Keppihevosilla pääsee kauppaan tai apteekkiin leikin aikana jokainen.

Hymyssä suin lapsukaiset jakavat toinen toisilleen tehtäviä ja leikissä seuraa käänne toisensa jälkeen.

Lorut, laskut ja laulut raikuvat, kun kaverukset vievät leikkiä eteenpäin. Hauskaa tuntuu kaikilla olevan, vaikka ajoittain aikuisien on myös erimielisyyksiä autettava ratkomaan.

Leikkien jäljiltä huusholli on hyrskyn myrskyn ja aivan jotain muuta kuin sisustuslehdissä. Lasten mieli on kuitenkin onnellinen ja leikeissä on taas opittu paljon uusia taitoja.

Luovuutta on saanut jokainen ammentaa sielunsa kyllyydestä ja kavereiden kanssa on ollut hauskaa. Tänään myös tabletit ja tv ovat saaneet jäädä unohduksiin. Ja mikä parasta myös 6-vuotias eskaripoika on mahtunut kolmen ekaluokkalaisen tytön leikkiin mukaan.

"Oppituntien" välissä on ehditty nauttia hedelmiä ja hieman keksejäkin. Keksinmuruset ovat levinneet "luokan" lattialle, mutta niinhän käy ihan oikeassakin elämässä.

Kun kaverit on saateltu kotiin, ehtii pienimmät vielä lakaista keksin murut lattialta ennen iltapuuhia. Nukkumattikin koputtelee jo ikkunan takana ja taitaa olla iltapalan ja iltasadun aika.

Kuka muistaa vielä Lasse Pöystin iltasadut ja Nukkumatin? Niissä se varsinainen idylli olikin, kun minä olin pikkuinen tyttö.

" Nukkumatti, Nukkumatti lasten,
illoin kulkee, heittää unihiekkaa.
Päivän leikit aika lopettaa on.
Kun viimein iltasatu alkaa." 

"Ihana tonttu": sanoi ekaluokkalainen.
"Se ei ole tonttu, vaan Nukkumatti": sanoi äiti