Ja niin me olemme onnellisia

Voitko auttaa äiti, kuuluu pyyntö useita kertoja päivässä. Perheen lapsista toinen toisensa perään tarvitsee apua vanhemmilta läksyissä, pukemisessa, ruuan laittamisessa ja niin edelleen.

Lisäksi on muunlaisia tarpeita ja toiveita, joita vanhempien tulisi täyttää. Tarvitaan uusia vaatteita, koulukirjoja, lätkävarusteita, meikkejä ja vaikka mitä.

Vanhemmat pyrkivät vastaamaan lastensa toiveisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikkia toiveita, ei ole kuitenkaan mahdollista toteuttaa ja tarvitaan kompromisseja. Vanhempien vaikein tehtävä onkin tuottaa lapsilleen pettymyksiä, mutta välillä niin on vain tehtävä.

On myös asioita, joita nuoret eivät ehkä toivo ääneen. Tällaisia ovat muun muassa yhteinen aika aikuisen kanssa, halaukset, kuulluksi tulemisen kokemukset, yhteiset perheen kanssa vietetyt hetket. Näiden merkitys on nuorille tutkitusti materiaa suurempi. Näitä toiveita vanhempien on mahdollista toteuttaa rahasta riippumatta ja se tuottaa varmasti myös hedelmää matkan varrella.

Kun lapsia on perheessä monta ja ikähaitari suuri, on toiveita kaikkinensa valtavasti. Myös ajankäyttöä on mietittävä tarkkaan, jotta yhteistä aikaa järjestyisi. Ruuhkavuosien jatkuessa pitkälle toistakymmentä vuotta tarvitaan koko poppoolta voimavaroja, sitkeyttä ja joustavuutta arjen sujuvuuden onnistumiseksi. Kulmasohvalla kokoontuminen mahdollisimman usein on hyvä tapa päivittää kuulumisia.

Työni kautta kohtaan paljon elämän loppupäässä olevia ihmisiä ja heidän omaisiaan. Kokemuksesta  olen huomannut, miten vanhemman ja lapsen osat kääntyvät aikanaan päin vastoin. Vanhaa isää tai äitiään katsomaan tulevan aikuisen lapsen huoli on muun muassa vanhuksen pärjääminen tai yksinäisyys. Näiden lisäksi huolta aiheuttavat myös kotiin unohtuneet avaimet, päälle jäänyt hella tai kännykän tyhjentynyt akku.

Vanhuksen huolena ja toiveena on puolestaan puute talvirukkasista tai uudesta hatusta, jotka lapsi voisi hänelle hankkia. Vanhuskin toivoo siis materiaa ilokseen ja turvakseen, kuten me kaikki.

Olipa kyse nuoresta tai vanhuksesta, voimme läsnäololla ja aidolla välittämisellä vastata toistemme  tärkeimpiin tarpeisiin, eikä se maksa kuin aikaa.

Jotta lapsemme tulisivat huolehtimaan ja auttamaan meitä kun vanhenemme, on heille annettava mallia välittämisestä ja huolenpidosta. Tätä mallia voimme antaa olemalla avuliaita ja läsnä olevia omille vanhemmillemme, lastemme isovanhemmille. Lapsille merkittävä välittämisen malli on myös vanhempien keskinäinen parisuhde.

Antamalla aikaa ja hellyyttä lapsillemme nyt, annamme heille hoivan ja huolenpidon mallin. Tämän mallin omaksunut, haluaa aikanaan huolehtia lähimmäisistään ja näin elämän kiertokulku jatkuu turvallisena ja onnellisena.

Jos sinä ystäväni, otat vastaan
jotain minusta rakkaudella, on kuin
toivottaisit tervetulleeksi sisäisen
valtakuntani lähettilään.
Sinä kohtelet häntä ystävällisesti,
pyydät häntä istumaan ja
kuuntelet häntä. Ja niin me olemme
ONNELLISIA.
 
(Lettre à un Otage)

Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi on osuva sanonta myös tässä yhteydessä.