Olethan sinä vastuullisena esimerkkinä nuorille myös some-maailmassa?

Aikuiset naiset,  miehet, äidit, isät, tädit ja niin edelleen poseeraavat sosiaalisessa mediassa vähissä vaatteissa, huulet mutrulla, lihakisaan pullistellen tai bikineitään esitellen. Nuorten sanoin heruttaen. He ovat omasta ulkonäöstään tietoisia ja mahdollisesti vielä kuvan muokkauksella lopputuloksesta saadaan hieman todellisuutta parempi. Millä tavalla tällainen käyttäytyminen mahtaa  vaikuttaa lapsen kykyyn ymmärtää hyvien ja huonojen kuvien eroa sosiaalisessa mediassa?
Päteekö tässä sanonta ”mitä isot edellä, sitä pienet perässä”  vai mieluummin ”älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon”.

Uskon, että ensimmäinen sanonta osuu oikeampaan. Esimerkin voimalla lapset oppivat niin mahdottoman paljon sekä hyvässä, että huonossa. Mallioppiminen on yksi tärkeimmistä tavoista opettaa lapsia ja nuoria monissa asioissa. Tervehdykset, kiitokset, anteeksipyynnöt, avun tarjoamiset ovat tapoja, joita käytämme normaalissa elämässä päivittäin.

Kun ruokapöydässä sanotaan kiitos, oppii lapsi matkimalla sanomaan myös kiitos. Kotoa lähtiessämme vilkutamme ja sanomme hei hei, jolloin lapsi oppii vilkuttamaan takaisin. Kun vahingossa ohimennen kaadamme lapsen legorakennelman, sanomme vaistomaisesti anteeksi, jolloin lapsi oppii toimimaan jälleen samalla tavalla. Tällaisia tilanteita on lukuisia, joissa lapset katsovat isommistaan mallia ja tekevät samoin perässä.

Kun vanhemmat jakavat omia kuviaan sosiaalisessa mediassa, ties minkälaisista tilanteista ja mitä erikoisemmissa tai vähäisissä vaatteissa, niin kuinka lapsen tulisi ymmärtää, ettei niin pitäisi toimia.
Miten lapselle silloin voi selittää, että äidillä tai siskolla on lupa ”heruttaa” julkisesti, mutta sinulla ei, koska olet liian pieni. Milloin lapsi on sitten sopivan kokoinen ja ikäinen jakamaan noita selfie- kuvia julkisesti? Ja kuka siitä lopulta voi päättää?


Eikö meidän aikuisten tehtävänä olisi toimia esimerkillisesti tässäkin asiassa. Vaikka kuinka olemme ylpeitä itsestämme ja kehoistamme niin, miksei se riitä meille. Minkä vuoksi tuo ulkonäön ylistys on saatava ulkopuolisilta sosiaalisen median seuraajilta tykkäyksinä ja kommentteina? Siitähän noissa kuvissa on kuitenkin kyse, vai mikä muu virka niillä on? Eikö tällainen huomiohakuisuus loppujen lopuksi kieli enemmänkin epävarmuudesta kuin itsevarmuudesta?

Lisäksi  mietin sitä, mitä tällainen käyttäytyminen viestii lapsille oman kehon arvostuksesta ja hyväksymisestä? Antaako itsensä jatkuva kuvaaminen ja omien kuvien julkaiseminen tervettä kuvaa oman kehon arvostuksesta? Voiko se pikemminkin lisätä lasten ja nuorten ulkonäköpaineita ja tarvetta hakea hyväksyntää sosiaalisen median kautta? Vai voiko se johtaa hyväksynnän hakemisen myötä pahimmillaan jopa sextortioniin, josta mm. Helsingin sanomissa  hiljattain uutisoitiin.

Opettaaksemme lapsiamme sosiaalisen median kriittisyyteen tulisi meidän itsemme toimia mallina tässäkin asiassa. On turha luulla, etteivät lapset ala matkia tässäkin asiassa vanhempia tai läheisiään, jos he tekevät sen muissakin asioissa.  Seksuaalikasvatus, oman kehon arvostaminen ja omien rajojen opettaminen lapsille on ennen kaikkea lasten vanhempien, läheisten ja turvallisten aikuisten tehtävä kaiken muun kasvatuksen ohessa. Senkin voi tehdä hyvin tai huonosti ja oma esimerkki on varmasti tässä kohtaa kasvatuksellisesti tavoista se arvokkain.

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa?

Kommentit

Suositut tekstit