Rakkaudella Isovanhemmille
Tässä istun yhdeksän hengen vuokra-autossa, matkalla kohti Etelä-Karjalaa, kotiseutuani. Nyt on kiire mennyt ja aika huokaista. Tänä vuonna saamme astua, koko perheen voimin, valmiiseen jouluun isovanhempien luo. Joulujuhlamme alkaa Lappeenrannassa ja jatkuu vielä Puumalassa, kauniissa maaseudun maisemissa. Automatkalla pienin havahtui ihmettelemään sitä, ettei ole lunta vaikka on Joulu. Mitä lähemmäs mummolaa saavuimme sitä valkeammaksi kuitenkin maisema kävi.
Tänään vietin vapaapäivää ja valmistelin lähtöä mummolaan. Aamulla oli aikainen herätys, jotta ehdin laittaa kaiken valmiiksi. Monia asioita oli tehtävä, ennen lähtöä. Pienimmät odottivat malttamattomina, nuoriso auttoi kotiaskareissa ja vanhin olikin matkustanut serkkupojan kanssa mummolaan jo edellisenä päivänä.
Jouluntulo alkoi tuntunut todelta. Mieli laskeutui juhlan viettoon ja sydämeen tuli hyvä, joskin haikea olo. Matkalle lähteminen ja asioiden järjesteleminen jäsensi myös omia ajatuksia. Tavaroita pakkaillessa tuli tutkiskeltua omia mielen maisemia ja mietittyä Joulun sanomaa. Myös kaipaus nousi pintaan.
Vanhimman tyttären kanssa ajoimme hautuumaalle päivällä ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani jo matkalla. Ikävä omaa siskoa viilsi sydämessä ja omat lapsuuden joulut palasivat mieleen voimakkaina. Sytytimme kynttilän ja laitoimme hautapaikan kauniiksi. Ikävä on suuri ja suru sanaton.
Ikävän ystävänä Joulussa on ilo. Ilo siitä, että saamme viettää joulua yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Ilo siitä, että vietämme Joulua isovanhempien sekä mieheni siskon ja hänen poikansa kanssa. Ilo siitä, että tunteiden tunteminen on sallittua. Ilo siitä, että voimme juhlia yhdessä ja antaa kiireen jäädä.
Lapset ovat innoissaan. Mummoloiden jouluissa on taikaa. Lasten silmät loistavat ja joulunodotus on käsin kosketeltavaa. Ja pian mummolan valot näkyvätkin jo…
…Perille saapuessamme isovanhemmat ottivat lapset vastaan avosylin. Jälleen näkemisen riemu tuntui kaikista yhtä hyvältä. Mummoloissa on jouluisin myös salaperäisyyttä ja odottava tunnelma tiivistyi entisestään. Joulukuusi on jo paikoillaan ja tonttukoristeita siellä täällä. Toisessa mummolassa lihaliemi valmistuu hiljalleen ja kinkku on uunissa.
Myöhemmin illalla kun pienimmät ovat jo nukkumassa, talo hiljenee Jouluaaton odotukseen. Joulukuusi on koristeltu ja kynttilät tuikkivat sen oksilla. Joululaulut soivat hiljaa taka-alalla ja ilmassa leijuu levollinen, odottava tunnelma. Aikuiset hoitavat vielä joulun salaisuuksia ja lopulta kaikki vetäytyvät nukkumaan odottaen seuraavaa suurta päivää. Ihan pian on Jouluaatto.
Joulupäivänä perheemme matka jatkuu vielä kohti maalaisjoulua toiseen mummolaan. Siellä odottavat toiset isovanhemmat iloisina lapsenlapsiaan vierailulle. Aittaa reunustaa kauniit jouluvalot ja tuvassa tuikkivat aidot kuusenkynttilät. Leivinuunin lämmössä lämpiävät jouluruuat ja pihasauna odottaa saunojia. Maaseudun rauhassa, metsän siimeksessä Joulussa on hieman erilainen sävy. Samuli Edelmanin laulun sanoja lainatakseni: ” Sauna polulla, tänä iltana. Hämärässä suuri maailma. Hyvää Joulua isä, äiti toivottaa. En voi saada lahjaa parempaa.”
Mikä suuri rikkaus ovatkaan isovanhemmat, joiden luokse olemme aina tervetulleita. Lapsillamme on kaksi erilaista mummolaa omanlaisine tapoineen ja perinteineen. Ajan kuluessa perinteet vahvistuvat ja toisaalta muokkautuvat. Lastemme tulevissa kodeissa yhdistynee niin vanhat kuin uudetkin perinteet, jälkipolville yhä edelleen vietäviksi.
Tämän tekstin myötä toivotan ihmeellistä Joulua Rakkaille Isovanhemmille.
Seuraathan jo Facebookissa?
Tänään vietin vapaapäivää ja valmistelin lähtöä mummolaan. Aamulla oli aikainen herätys, jotta ehdin laittaa kaiken valmiiksi. Monia asioita oli tehtävä, ennen lähtöä. Pienimmät odottivat malttamattomina, nuoriso auttoi kotiaskareissa ja vanhin olikin matkustanut serkkupojan kanssa mummolaan jo edellisenä päivänä.
Jouluntulo alkoi tuntunut todelta. Mieli laskeutui juhlan viettoon ja sydämeen tuli hyvä, joskin haikea olo. Matkalle lähteminen ja asioiden järjesteleminen jäsensi myös omia ajatuksia. Tavaroita pakkaillessa tuli tutkiskeltua omia mielen maisemia ja mietittyä Joulun sanomaa. Myös kaipaus nousi pintaan.
Vanhimman tyttären kanssa ajoimme hautuumaalle päivällä ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani jo matkalla. Ikävä omaa siskoa viilsi sydämessä ja omat lapsuuden joulut palasivat mieleen voimakkaina. Sytytimme kynttilän ja laitoimme hautapaikan kauniiksi. Ikävä on suuri ja suru sanaton.
Ikävän ystävänä Joulussa on ilo. Ilo siitä, että saamme viettää joulua yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Ilo siitä, että vietämme Joulua isovanhempien sekä mieheni siskon ja hänen poikansa kanssa. Ilo siitä, että tunteiden tunteminen on sallittua. Ilo siitä, että voimme juhlia yhdessä ja antaa kiireen jäädä.
Lapset ovat innoissaan. Mummoloiden jouluissa on taikaa. Lasten silmät loistavat ja joulunodotus on käsin kosketeltavaa. Ja pian mummolan valot näkyvätkin jo…
…Perille saapuessamme isovanhemmat ottivat lapset vastaan avosylin. Jälleen näkemisen riemu tuntui kaikista yhtä hyvältä. Mummoloissa on jouluisin myös salaperäisyyttä ja odottava tunnelma tiivistyi entisestään. Joulukuusi on jo paikoillaan ja tonttukoristeita siellä täällä. Toisessa mummolassa lihaliemi valmistuu hiljalleen ja kinkku on uunissa.
Myöhemmin illalla kun pienimmät ovat jo nukkumassa, talo hiljenee Jouluaaton odotukseen. Joulukuusi on koristeltu ja kynttilät tuikkivat sen oksilla. Joululaulut soivat hiljaa taka-alalla ja ilmassa leijuu levollinen, odottava tunnelma. Aikuiset hoitavat vielä joulun salaisuuksia ja lopulta kaikki vetäytyvät nukkumaan odottaen seuraavaa suurta päivää. Ihan pian on Jouluaatto.
Joulupäivänä perheemme matka jatkuu vielä kohti maalaisjoulua toiseen mummolaan. Siellä odottavat toiset isovanhemmat iloisina lapsenlapsiaan vierailulle. Aittaa reunustaa kauniit jouluvalot ja tuvassa tuikkivat aidot kuusenkynttilät. Leivinuunin lämmössä lämpiävät jouluruuat ja pihasauna odottaa saunojia. Maaseudun rauhassa, metsän siimeksessä Joulussa on hieman erilainen sävy. Samuli Edelmanin laulun sanoja lainatakseni: ” Sauna polulla, tänä iltana. Hämärässä suuri maailma. Hyvää Joulua isä, äiti toivottaa. En voi saada lahjaa parempaa.”
Mikä suuri rikkaus ovatkaan isovanhemmat, joiden luokse olemme aina tervetulleita. Lapsillamme on kaksi erilaista mummolaa omanlaisine tapoineen ja perinteineen. Ajan kuluessa perinteet vahvistuvat ja toisaalta muokkautuvat. Lastemme tulevissa kodeissa yhdistynee niin vanhat kuin uudetkin perinteet, jälkipolville yhä edelleen vietäviksi.
Tämän tekstin myötä toivotan ihmeellistä Joulua Rakkaille Isovanhemmille.
Seuraathan jo Facebookissa?
Kommentit
Lähetä kommentti