Halaus lähtöaamuna


Lapseni on löytänyt uuden perheen Italiassa. Hän on kolmatta kuukautta vaihdossa ja alun jännityksestä on selvitty. Tuntuu hyvälle tietää kaiken olevan kunnossa ja, että tytärtämme oli odotettu hänen uudessa perheessään.


Halaus lähtöaamuna


Luvassa on toivottavasti monipuolinen ja mieltä rikastuttava kokemus vaihto-oppilaana. Uuteen kulttuuriin tutustumista, uusien tuttavuuksien solmimista, uuden kielen oppimista ja mikä tärkeintä itsenäistymistä ja elämän opettelua ja oppimista.
Matkalla tulee silti varmasti vastaan sekä ylä-, että alamäkiä ja tunteet vaihtelevat laidasta laitaan niin vaihto-oppilaalla kuin meillä vanhemmillakin. Tästä meillä onkin kokemusta jo kahdelta kuukaudelta. Tunteiden vuoristoradan kyydissähän tässä ollaan oltu.

Meidän vanhempien tehtävänä on pysyä kuulolla ja olla kannustajina sekä tukijoukkoina jokaisena päivänä. Tällä en tarkoita jokapäiväistä yhteydenpitoa vaan, yhteistä uskoa ja luottamusta siihen, että olemme matkassa mukana vaikka emme olekaan fyysisesti läsnä. Olemmehan yhdessä pakanneet sen repun, jota tyttäremme selässään kantaa. Reppua, johon on pakattu tärkeitä eväitä elämänmatkalle.

Vanhempina olemme jokaisen lapsemme kohdalla pyrkineet luomaan heille uskoa heidän omiin kykyihinsä, mutta toisaalta luottamusta siihen, ettei kaikesta tarvitse selvitä yksin. Uskallusta pyytää apua ja uskallusta olla autettavana. Uskallusta olla heikko ja haavoittuva. Nyt noita taitoja varmaankin testataan vaihto-oppilasaikana.

Näiden kahden kuukauden aikana olen huomannut tyttäressämme, että olemme onnistuneet edellä mainituissa tavoitteissa ainakin jollain tasolla. On myös ollut hienoa huomata, kuinka kypsästi nuori osaa ajatella, kun perspektiivi muuttuu.

Tämä teksti aloittaa sarjan, jossa käymme tyttäreni kanssa vuoropuhelua tunnelmistamme ja fiiliksistämme.

Miltä elämä Italiassa vaihto-oppilaan silmin näyttää? Miltä elämä Italiassa vanhemman näkökulmasta näyttää? Entäpä, miltä Suomi näyttää vaihto-oppilaan silmissä nyt, kun sitä katsoo kauempaa? Onko vaihto-oppilaan elämä vain ruusuilla tanssimista vai onko se kenties jotain muutakin?

Näihin kysymyksiin tulemme vastaamaan tulevissa, aihetta käsittelevissä kirjoituksissa. Pysykää siis kuulolla.




Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa?

Lue myös:

Kantavatko siivet?
Kunpa ei sattuisi mitään

Kommentit

Suositut tekstit