Suvun yhteinen loma - stressi vai riemu?
Kuvitellaan tilanne, jossa suku kokoontuu kerran vuodessa joiksikin viikoiksi viettämään yhteistä lomaa samaan paikkaan. Varmasti tällainen tilanne on tuttu monille, mutta mitä jos puhutaankin kahdesta- tai lähes kolmestakymmenestä henkilöstä ja viikon tai kahden mittaisesta yhteisestä lomasta? Onko asetelma enää niin houkuttelevan kuuloinen, vai aiheuttaako pelkkä ajatuskin vastaavasta tilanteesta ahdistusta, stressiä tai kauhisteluja.
Kesäpaikkaan saavutaan joka kesä monien satojen kilometrien päästä. Monissa perheissä tämä matka on osa jokavuotista yhteistä kesälomaa.
Kesä-heinäkuun vaihteessa tuolle kesäpaikalle valuu sukulaisia tasaiseen tahtiin ja lopulta ruokapöydän ääressä on aterioimassa liki kolmekymmentä sukulaista. Perunoita keitetään ruualle 60-70 kappaletta ja jauhelihaa varataan ruuanlaittoa varten 2-3 kiloa. Pöydän ympärillä istuu sukulaisia vauvasta vaariin. Nuorimmainen on juuri oppinut kävelemään, kun vanhin on lähes 85-vuotias.
Elämänkokemusta on monenlaista. Joukkoon mahtuu taiteilijoita, kädentaitajia, juristeja, diplomi-insinöörejä eli taitajia elämän useilta osa-alueilta. Yhteislauluun taipuu koko porukka ja sellaisen saattaa kuka vain aloittaa missä tahansa tilanteessa.
Kun väki kerääntyy tuttuun kesäpaikkaan ei yhteiset toimet aina ala sujua mutkattomasti. Pienet serkukset näkevät pitkästä aikaa ja leikkeihin ryhtyminen saattaa kestää hetken. Aikuisille tilanne tuntuu helpommalta, koska tunnelmat ja touhut jatkuvat ikään kuin siitä, mihin ne edellisenä kesänä päättyivät.
Tänä kesänä ensimmäinen lasten kohtaaminen sujui mallikkaasti. Neljän – ikähaitarilla 6 -10v- lapsen leikit alkoivat muitta mutkitta, ja ryhmän roolit löytyivät helposti. Muutaman päivän aikana ympäristöön oli rakentunut ihana luontopolku, jonne aikuisia johdateltiin opastetusti. Etsijät,- ja agenttileikeistä syntyi luonteva siirtyminen yhteiseen ryhmäleikkiin, jossa kuvitteellisen whatsapp-ryhmän jäseneksi pääsivät myös Jumala ja Jeesus.
Kun lapsia saapui seuraavassa lastissa muutama lisää muuttui ryhmän dynamiikka hetkellisesti ja ryhmäytyminen aloitettiin alusta. Uudet leikit ja mahdollisuudet saivat tilaa ja pikkuhiljaa yhteiset puuhat jatkuivat taas hauskasti.
Aikuisten tekemiset kesäpaikassa keskittyvät kunnossapitotöihin sekä päivittäisiin askareisiin. Kädentaitajat rakentavat tänä kesänä, pitkään suunniteltua, uutta ulkohuussia. Puita pilkotaan puuvajassa. Viikatteen käyttöön tottuneet leikkaavat heinikkoa ja ruokavuorossa olevat valmistelevat ruokaa koko poppoolle. Rantasaunan lämmitykseen ja huoltotöihin löytyy aina joku vapaaehtoinen ja sauna lämpiääkin joka ilta.
Työtä tai tekemistä riittää kaikille, mutta joskus voi myös olla tekemättä mitään. Kesäpaikasta on myös melko lyhyt matka kaupunkiin, jonne on mahdollista karata ostoksille tai hoitamaan muita asioita. Tässä kesäpaikassa liikkumavaraa on paljon.
Aika-ajoin niin lapset kuin aikuisetkin saattavat vetäytyä omiin oloihinsa, omien ajatustensa äärelle. Onneksi tällainen on mahdollista kyseisessä kesäpaikassa, jossa jo aikanaan talon isäntä halusi jokaiseen piharakennukseen rakennettavan erillisiä nukkumatiloja, jotta kullekin kesävieraalle löytyisi myös oma rauhallinen paikkansa.
Suurella porukalla yhteisen kesän vietto tarvitsee myös yhteisiä pelisääntöjä. Tällaiset ovat muotoutuneet vuosien varrella ja niihin kukin on sitoutunut, mikä helpottaa yhdessäoloa.
Joustava mieli on niin ikään tällaisessa kesäpaikassa tärkeä ominaisuus, sillä toimintatapoja on niin monia. Niinpä esimerkiksi ruokavuorossa olevalle annetaan vastuu ja valta huolehtia kulloisenkin päivän tarjoiluista kokonaisuudessaan. Näin jokainen perhekunta saa järjestää ruokailun itselle sopivimmalla tavalla, jolloin siitäkään ei aiheudu liiaksi stressiä.
Heinä-elokuun vaihteessa yhteisen kesäpaikan pihassa autot vähenevät pikkuhiljaa, kun kesävieraat palaavat omiin koteihinsa tai jatkavat matkaa muualle.
-Nina
Eräs tuntemani suku on kokoontunut samalle tilalle kesänviettoon suurella porukalla jo monta kymmentä vuotta. Sama tila on ollut suvun omistuksessa lähes neljäsataa vuotta ja yhteisöllisyys on syntynyt ajan kuluessa kuin perintönä esi-isiltä seuraaville sukupolville. Tämä on tarina suuren sukujoukon riemukkaasta yhteisestä kesänvietosta.Kesäpaikkaan saavutaan joka kesä monien satojen kilometrien päästä. Monissa perheissä tämä matka on osa jokavuotista yhteistä kesälomaa.
”Parasta on teltassa yöpyminen ja kavereiden kanssa oleminen ” poika 10v.
”Täällä on hyvää porukkaa ja kavereita.” poika 15v.
Elämänkokemusta on monenlaista. Joukkoon mahtuu taiteilijoita, kädentaitajia, juristeja, diplomi-insinöörejä eli taitajia elämän useilta osa-alueilta. Yhteislauluun taipuu koko porukka ja sellaisen saattaa kuka vain aloittaa missä tahansa tilanteessa.
”Sukulaisloman helmiä ovat hauskat, henkevät, kepeät ja syvällisetkin keskustelutuokiot tuon tuostakin, milloin missäkin ryhmissä.” isä 45v.
”Täällä voi pelata jalkkista ja tehdä kaikkea kivaa.” poika 6v.
Tänä kesänä ensimmäinen lasten kohtaaminen sujui mallikkaasti. Neljän – ikähaitarilla 6 -10v- lapsen leikit alkoivat muitta mutkitta, ja ryhmän roolit löytyivät helposti. Muutaman päivän aikana ympäristöön oli rakentunut ihana luontopolku, jonne aikuisia johdateltiin opastetusti. Etsijät,- ja agenttileikeistä syntyi luonteva siirtyminen yhteiseen ryhmäleikkiin, jossa kuvitteellisen whatsapp-ryhmän jäseneksi pääsivät myös Jumala ja Jeesus.
Kun lapsia saapui seuraavassa lastissa muutama lisää muuttui ryhmän dynamiikka hetkellisesti ja ryhmäytyminen aloitettiin alusta. Uudet leikit ja mahdollisuudet saivat tilaa ja pikkuhiljaa yhteiset puuhat jatkuivat taas hauskasti.
”Leikkien ja pelien jatkuva melske pihapiirissä -samalla pieni valppaus, kuka putoaa pois porukasta ja millaisella häppeningillä. Kuka lohduttaa ja miten onnistuu.” Mummo 76 v.
Työtä tai tekemistä riittää kaikille, mutta joskus voi myös olla tekemättä mitään. Kesäpaikasta on myös melko lyhyt matka kaupunkiin, jonne on mahdollista karata ostoksille tai hoitamaan muita asioita. Tässä kesäpaikassa liikkumavaraa on paljon.
”20 vuotta suunniteltiin uutta ulkohuussia, viimein toteutui, sopiva paikka löytyi. Vanhaa loisteliasta arkkitehtuuria.” Mummo 75v.
” Parasta on valoisuus ja se kun saa valvoa pitkään.” Lapset
"Vapauttavaa on mahdollisuus kadota muilta ja vetäytyä omiin oloihinsa." äiti 42v
Joustava mieli on niin ikään tällaisessa kesäpaikassa tärkeä ominaisuus, sillä toimintatapoja on niin monia. Niinpä esimerkiksi ruokavuorossa olevalle annetaan vastuu ja valta huolehtia kulloisenkin päivän tarjoiluista kokonaisuudessaan. Näin jokainen perhekunta saa järjestää ruokailun itselle sopivimmalla tavalla, jolloin siitäkään ei aiheudu liiaksi stressiä.
”Ihana mansikkayllätys sateisena päivänä! Aina on syy juhlaan, vaikka itse asiassa aikakin on täällä sellaista yhteistä juhlaa, jota talvella odottaa ja taas muistelee.” Äiti 54v.
”Tila hiljenee jälleen ja jää odottamaan seuraavaa kesää, jolloin se herää uuteen kukoistukseen pitkän talven jälkeen.”
-Nina
Kommentit
Lähetä kommentti