Kokonaisena kohdattu

Torstaina 18.10.18

Kylläpä on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Syksy on tuonut tullessaan niin paljon mukaansa tempaavia asioita, että päivittämiset blogiin ovat jääneet jalkoihin. Someton syyskuu vei minut muutoinkin pois tietotekniikan ääreltä ja tuona aikana ehdin hämmentää täysin erilaisia keitoksia.

Nyt olen pikku hiljaa palaillut myös sosiaalisen median pariin, jonne olen saanut näistä uusista hankkeista laittaa päivityksiä. Silti olen pyrkinyt ja pyrin edelleen pitämään somekanavat pääsääntöisesti kiinni, jotta en turhaan jäisi sinne skrollailemaan.

Työssäni olen aloittanut kehittämistyötä seksuaaliterveyden saralla ja olen tästä hankkeesta enemmän kuin innostunut. En aiemmin ole itse tehnyt vastaavaa kehittämistyötä ja matka on minullekin aivan uudenlainen seikkailu. Tuntuu kuitenkin todella hyvältä, että saan olla kehittämässä uusia käytänteitä äärimmäisen tärkeän aiheen parissa.

Seksuaalisuus on meissä kaikissa ihan sikiöajasta alkaen aina kuolemaan asti. Se ei ole meistä irrallinen osio vaan osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa. Jokaisella on myös oikeus ilmentää omaa seksuaalisuuttaa itselleen sopivalla tavalla ja siten kokea olevansa eheä ja kokonainen.

Itse olen hoitotyön ammattilaisena pyrkinyt kohtaamaan jokaisen asiakkaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti vaivasta riippumatta. Asiakkaan  näkeminen ainutkertaisena yksilönä tuo luottamusta hoitosuhteeseen alusta alkaen. Silloin myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on turvallista ja helpompaa puhua.

Jokainen ihminen on kokonaisuus, ei vain oire tai sairaus. 

Pienet lapset voi ottaa vastaan leperrellen tai vaikkapa hassuja sanoja käyttäen. Heidän tasolleen asettuminen kyykistymällä on myös turvan tunnetta vahvistava ele.

Vastaanotolle tulevan nuoren arvostaminen ja hänen ajatustensa kuunteleminen on niin ikää äärimmäisen tärkeää luottamuksen rakentamisessa. On muistettava rohkaista, ymmärtää ja kannustaa nuoria valinnoissaan ja toki tarvittaessa lempeästi oikaista vääriä uskomuksia.

Ikäihminen vastaanotolla on usein myös yksinäinen ja tällaisessa kohdassa hetkeen sidotut sanat ja eleet voivat säilyä vanhusta eteenpäin kannattelevina tekijöinä pitkän aikaa.

Kiireinen tunnelma, jossa tehdään vain tarpeellinen, voi olla kenelle tahansa hankala ja ahdistava kokemuksia. Tällainen hoitotilanne saattaa poikia uusia yhteydenottoja vain, koska aitoa kohtaamista ei tapahtunutkaan.

Kiireiseltä vastaanotolta lähtevälle asiakkaalle jääkin usein enemmän kysymättömiä kysymyksiä kuin saatua tietoa ja turvaa. Näin ei mielestäni ikinä saisi olla. Jokainen ihminen on kokonaisuus, ei vain oire tai sairaus.

Kokonaisvaltainen kohtaaminen vahvistaa asiakkaassa myös nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunnetta, mikä on tärkeää hyvän hoidon onnistumisen kannalta.

Kokonaisena kohdattu asiakas poistuu vastaanotolta useimmiten huojentuneena ja hyvillä mielin. Näissä tilanteissa myös työntekijälle jää tunne siitä, että työ on tullut hyvin tehdyksi sekä siitä, että on saattanut olla asiakkaalle avuksi juuri siinä hetkessä.


*Oletko sinä tullut kokonaisena kohdatuksi hoitohenkilökunnan taholta?



-Nina