Yhteisellä tiellä - pitkässä parisuhteessa

Olen viime päivinä miettinyt, mikä on pitkä parisuhde. Miten pitkän parisuhteen voi määritellä?

Itse olen ollut samassa suhteessa yli puolet elämästäni eli kaikkiaan jo melkein 29 vuotta. Naimisissa olemme olleet huomenna tasan 23 vuotta. Kenties salaisuus piilee siinä, että töihin ei lähdetä tai nukkumaan ei käydä ilman suukkoa. Lisäksi tekstiviestillä toisen kuulumisia kysellään työpäivän aikana ja sydämiäkin lähetetään viestien joukossa.

Eilen illalla saunassa aloin asiaa pohtimaan ja mietin, miten äkkiä aika onkaan kulunut. Sanoin miehelleni, että kymmenen vuoden parisuhde ei tunnu missään. Sehän on kuin silmänräpäys. Toisaalta liki 30 yhteistä vuotta on kuitenkin jo jotain… ehkäpä se on pitkä parisuhde.

Jäin miettimään, että tuollaisia kymmenen vuoden suhteita saattaa yhteen ihmiselämään mahtua useita. Jos nuorena alkaa seurustella, niin 60 vuotiaana takana saattaa olla kolme tai neljäkin kymmenvuotista suhdetta.  Näin ajatellen kymmenen vuotta ei mielestäni ole vielä kovinkaan pitkä suhde. Tottahan kymmenessä vuodessa tutuiksi jo tullaan, mutta lähtökohtaisesti kymmenen vuoden suhteeseen ei ennätä esimerkiksi yhteisiä teini-ikäisiä tai aikuisia lapsia siunaantumaan.

Nämä teinit ja aikuistuvat lapset tuovat aina parisuhteisiin uusia ulottuvuuksia niin hyvässä kuin pahassa. Teini-ikäisten vanhempana oleminen vaatii suhteelta uudenlaisia tapoja toteuttaa vanhemmuutta ja tuo perheeseen pikkulapsiperheestä poikkeavia haasteita kaiken kaikkiaan.
Nykyään ympärillämme häärii alakoululaisten lisäksi myös perheemme aikuisia lapsia ja sekös tuntuu ihanalle. Ylpeänä katselen heitä, vaikka tunnen omassa rinnassani edelleen pamppailevan 25 vuotiaan sydämen.

Kyllä pitkään parisuhteeseen mahtuu monenlaisia vaiheita. Rakastumista ja kahdestaan oloa suhteen alussa, ruuhkavuosia, teinien vanhemmuutta sekä aikuistuvien lasten vanhempana oloa. Toki parisuhde voi olla myös kahden ihmisen yhteinen polku ilman lapsia. Eiväthän lapset ole kaikkien toivomia ja joskus toivosta huolimatta lapsia ei siunaannu. Nekin ovat niitä seikkoja, jotka mittaavat parisuhteen lujuutta omalta osaltaan.

Omakohtaista kokemusta minulla on parisuhteesta, joka on johtanut lapsiperheen arkeen ja yhteisen vanhemmuuden tielle. Vanhemmuus ja parisuhde siinä samalla ovat ennen kaikkea antamista, saamista ja luopumista. Siinä näkyy koko elämän kirjo kaikkine sävyineen. Oman pitkän parisuhteeni myötä olen oppinut valtavasti itsestäni ja samalla myös kumppanistani. Elämän rosoisuus on tullut näkyväksi ja hyvä parisuhde on näyttänyt voimansa näiden vuosien aikana monessa kohtaan.

Ja vaikka tahtoakin on välillä tarvittu, niin kyllä loppu viimein yhteinen rakkaus ja toisen kunnioitus ovat olleet niitä asioita, joiden vuoksi  saamme jälleen uutta hääpäiväämme viettää.


Pitkän suhteen salaisuus ei ole vaaleanpunaisissa saippuakuplissa tai kauniissa valokuvissa. Se ei myöskään  ole pehmeitä ja imeliä sanoja rakkaudesta Instagramissa tai Facebookissa, eikä ylitsepursuavia kertomuksia parisuhteen hyvyydestä ja yhteisestä onnesta.

Mielestäni pitkän parisuhteen salaisuus on yhteisessä päämäärässä sekä päämäärätietoisessa kulkemisessa niitä unelmia kohden, joita yhdessä ja yksin tavoittelemme. Se on kiitollisuutta eletystä elämästä ja tästä hetkestä. Salaisuus on nimenomaan yhteisessä tahtomisessa rakastaa ja kunnioittaa toista sekä olla toiselle hyvä. Salaisuus on yhteinen tie, jota kuljetaan yhdessä.

Siinä on pitkän parisuhteen salaisuus ainakin meidän kohdallamme. Toisten kohdalla asiat voivat toki olla toisin.

Tänäänkin illalla viimeisenä toivotan miehelleni hyvää yötä ja annan suukon hänelle kiitollisena siitä, että voin hänen viereensä käpertyä nukkumaan. Tässäkin taustalla on tapani mukaan eräs sanonta, jonka ohjetta olemme pyrkineet kaikki nämä vuodet noudattamaan, eikä se aina ole ollut ihan helppoa. Silti tuon sanonnan pidän yhtenä tärkeänä ohjenuorana, joka kannattelee suhteessa eteenpäin. Sanonta kuuluu seuraavasti:
" Älä koskaan anna auringon laskea vihasi ylle."
Näiden ajatusten myötä toivotan
kaikille hyvää alkavaa vuotta 2019.

Kommentit

  1. Onnea ja hyvää hääpäivää teille. Valitettavasti kirjoitus kuitenkin alleviivan sitä, että vain pitkä parisuhde on oikea tapa elää. Parisuhteen pituus ei myöskään kerro mitään siitä onko suhde hyvä vai ei eikä pitkä parisuhde tee kenestäkään parempaa ihmistä. Myös lyhyt suhde voi olla erittäin hyvä ja kaikki eivät edes halua parisuhdetta, itsenäinen elämä voi olla erittäin hyvä. Jokainen tavallaan, mutta omine valintoineen ei ymmärtämättömyyttään pidä asettua muiden yläpuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja onnitteluista.

      Kirjoituksen tarkoituksena ei ollut millään tavoin alleviivata minkäänlaista suhdetta. Suhteita on niin monenlaisia ja monen muotoisia, että niitä on mahdotonta lähteä arvottamaan. Pahoittelut, mikäli sinulle jäi sellainen kuva kirjoituksestani. Yritänpä tähän kommenttiini ajatuksiani nyt selventää:

      Kirjoitus oli lähinnä omaa pohdintaani siitä, miten pitkä parisuhde käsitetään tai määritellään. En erityisesti halunnut ottaa kantaa siihen minkä mittainen suhde on hyvä tai huono tai etteikö yksin eläminenkin voisi olla antoisaa ja hyvää elämää. Variaatioita on varmasti tässä asiassa laidasta laitaan. Omakohtaisten kokemusten nojalla arvostan toki pitkiä onnistuneita suhteita, sillä tiedän hyvän ja pitkän parisuhteen olevan kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

      Toin mielestäni esiin myös sen seikan, että suhde rakentuu yhteisiin sopimuksiin sekä päämäärätietoiseen samaan suuntaan pyrkimiseen. Ainahan maali ei ole yhteinen vanhuus vaan se voi olla jotain muuta ja sekin on ok.

      Pääasia lienee juurikin se, että parisuhteissa toimitaan toista kunnioittaen ja yhteisten pelisääntöjen puitteissa, olipa kyse yhdestä tai 50:stä yhteisestä vuodesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit