Millaista sulla oli tänään töissä äiti?

Muutama päivä sitten 8-vuotias kuopuksemme soitti taas kerran iltapäiväkerhosta ja kysyi voisinko tulla hakemaan hänet autolla. Olimme aiemmin moneen kertaan sopineet, että hän kulkisi vastedes matkat jalan luokkakaverinsa kanssa. Sen vuoksi kieltäydyin kauniisti ja pyysin häntä tulemaan kävellen.

"Mutta äiti, kun mulla on kylmä" pikkuinen jatkoi. Silti edelleen napakkaan sävyyn kannustin tätä kävelemään. Olihan minulla kotona keskeneräisiä töitä ja juurihan itse olin ennättänyt töistä kotiin.

"Etkö kuullut äiti? Mulla on kylmä. Etkö voisi tulla vastaan?"

Puhalsin ilmat keuhkoistani syvän ja hieman tympääntyneen puuskahduksen oloisesti ja vastasin: "No hyvä on sitten, minä tulen. Olethan siellä parkkipaikalla valmiina?"

Jonkin verran ärsyyntyneenä tilanteesta heitin takin päälleni, hyppäsin autoon ja lähdin poikaa vastaan. Mielessäni harmittelin, koska minulla oli jäänyt asiat kotona kesken ja taas olin myöntynyt tämän pikkumiehen pyyntöön, vaikka asiasta oli toisin sovittu.

Hurautin iltapäiväkerhon läheisyyteen. Ohitin parkkipaikan ja pysäytin tien reunaan, missä näin poikani odottamassa.

Poika tuli auton luo ja avasi oven. Minä omassa ärsyyntyneessä mielentilassani hoputin häntä ja pyysin pian sulkemaan oven, sillä minullakin oli kylmä.

Kuopukseni hyppäsi kyytiin, kiinnitti turvavyönsä ja lähdin ajamaan. Hän selvästi huomasi ärsyyntymiseni, eikä heti sanonut mitään. Hetken aikaa istuimme hiljaa vierekkäin, minä omissa ajatuksissani ja hän omissaan.

Yht'äkkiä kaiken tuon hiljaisuuden rikkoi kauneimmat sanat, joita juuri sillä hetkellä osasin odottaa.
Kuopukseni kysyi minulta: "Millaista sulla oli tänään töissä äiti?"

Häkellyin kysymyksestä niin, että hetken aikaa mietin kuulinkohan ihan oikein. Katsoin poikaa ja hän katsoi minuun leveä hymy kasvoillaan. Minä hymyilin takaisin.

Mikä tilannetaju tällä lapsella on, mietin mielessäni. Miten tämä pieni ihminen saattoi juuri siinä kohdassa osata kysyä tuon tärkeän kysymyksen? Katsoin häntä uudestaan ja sitten ymmärsin.  No toki hän kysyi kysymyksen sen  vuoksi, etten minä ollut osannut kysyä samaa kysymystä häneltä ensin kuten tavallisesti tein, vaan olin vain kulmat kurtussa kurvannut paikalle.

Sillä hetkellä toruin itseäni typerästä suhtautumisestani lapseni pyyntöön tulla hakemaan ja toisaalta riemuitsin hänen nokkeluudesta tipauttaa minut maan tasalla ja tähän hetkeen.

"Millaista sulla oli tänään töissä äiti?"

Kasvoilleni nousi leveä hymy, kun painoin kämmeneni vasten poikani jalkaa ja vastasin: "Minulla oli ihan hyvä päivä." Jatkoin samaan hengenvetoon: "Mutta kerro sinä äidille, minkälainen päivä sinulla oli koulussa ja iltapäiväkerhossa?"



RS-blogi löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Käyhän kurkkaamassa ja tykkäämästä blogista myös siellä.


LUE MYÖS:

Pieni paljasjalkani
Kunpa ei sattuisi mitään