Yhteisellä tiellä - pitkässä parisuhteessa
Itse olen ollut samassa suhteessa yli puolet elämästäni eli
kaikkiaan jo melkein 29 vuotta. Naimisissa olemme olleet huomenna tasan 23 vuotta. Kenties
salaisuus piilee siinä, että töihin ei lähdetä tai nukkumaan ei käydä ilman
suukkoa. Lisäksi tekstiviestillä toisen kuulumisia kysellään työpäivän aikana
ja sydämiäkin lähetetään viestien joukossa.
Eilen illalla saunassa aloin asiaa pohtimaan ja mietin,
miten äkkiä aika onkaan kulunut. Sanoin miehelleni, että kymmenen vuoden
parisuhde ei tunnu missään. Sehän on kuin silmänräpäys. Toisaalta liki 30
yhteistä vuotta on kuitenkin jo jotain… ehkäpä se on pitkä parisuhde.
Jäin miettimään, että tuollaisia kymmenen vuoden suhteita
saattaa yhteen ihmiselämään mahtua useita. Jos nuorena alkaa seurustella, niin
60 vuotiaana takana saattaa olla kolme tai neljäkin kymmenvuotista suhdetta. Näin ajatellen kymmenen vuotta ei mielestäni
ole vielä kovinkaan pitkä suhde. Tottahan kymmenessä vuodessa tutuiksi jo
tullaan, mutta lähtökohtaisesti kymmenen vuoden suhteeseen ei ennätä esimerkiksi
yhteisiä teini-ikäisiä tai aikuisia lapsia siunaantumaan.
Nämä teinit ja aikuistuvat lapset tuovat aina parisuhteisiin
uusia ulottuvuuksia niin hyvässä kuin pahassa. Teini-ikäisten vanhempana
oleminen vaatii suhteelta uudenlaisia tapoja toteuttaa vanhemmuutta ja tuo
perheeseen pikkulapsiperheestä poikkeavia haasteita kaiken kaikkiaan.
Nykyään ympärillämme häärii alakoululaisten lisäksi myös
perheemme aikuisia lapsia ja sekös tuntuu ihanalle. Ylpeänä katselen heitä,
vaikka tunnen omassa rinnassani edelleen pamppailevan 25 vuotiaan sydämen.
Kyllä pitkään parisuhteeseen mahtuu monenlaisia vaiheita.
Rakastumista ja kahdestaan oloa suhteen alussa, ruuhkavuosia, teinien
vanhemmuutta sekä aikuistuvien lasten vanhempana oloa. Toki parisuhde voi olla
myös kahden ihmisen yhteinen polku ilman lapsia. Eiväthän lapset ole kaikkien
toivomia ja joskus toivosta huolimatta lapsia ei siunaannu. Nekin ovat niitä
seikkoja, jotka mittaavat parisuhteen lujuutta omalta osaltaan.
Omakohtaista kokemusta minulla on parisuhteesta, joka on
johtanut lapsiperheen arkeen ja yhteisen vanhemmuuden tielle. Vanhemmuus ja
parisuhde siinä samalla ovat ennen kaikkea antamista, saamista ja luopumista.
Siinä näkyy koko elämän kirjo kaikkine sävyineen. Oman pitkän parisuhteeni
myötä olen oppinut valtavasti itsestäni ja samalla myös kumppanistani. Elämän
rosoisuus on tullut näkyväksi ja hyvä parisuhde on näyttänyt voimansa näiden
vuosien aikana monessa kohtaan.
Ja vaikka tahtoakin on välillä tarvittu, niin kyllä loppu
viimein yhteinen rakkaus ja toisen kunnioitus ovat olleet niitä asioita, joiden
vuoksi saamme jälleen uutta hääpäiväämme viettää.
Pitkän suhteen salaisuus ei ole vaaleanpunaisissa
saippuakuplissa tai kauniissa valokuvissa. Se ei myöskään ole pehmeitä ja imeliä sanoja rakkaudesta Instagramissa
tai Facebookissa, eikä ylitsepursuavia kertomuksia parisuhteen hyvyydestä ja
yhteisestä onnesta.
Mielestäni pitkän
parisuhteen salaisuus on yhteisessä päämäärässä
sekä päämäärätietoisessa kulkemisessa niitä unelmia kohden, joita yhdessä ja yksin tavoittelemme. Se on
kiitollisuutta eletystä elämästä ja tästä hetkestä. Salaisuus on nimenomaan yhteisessä tahtomisessa rakastaa ja
kunnioittaa toista sekä olla toiselle hyvä. Salaisuus on yhteinen tie, jota kuljetaan yhdessä.
Siinä on pitkän parisuhteen salaisuus ainakin meidän
kohdallamme. Toisten kohdalla asiat voivat toki olla toisin.
Tänäänkin illalla viimeisenä toivotan miehelleni hyvää yötä
ja annan suukon hänelle kiitollisena siitä, että voin hänen viereensä käpertyä
nukkumaan. Tässäkin taustalla on tapani mukaan eräs sanonta, jonka ohjetta olemme pyrkineet kaikki nämä vuodet noudattamaan, eikä se aina ole ollut ihan helppoa. Silti tuon sanonnan pidän yhtenä tärkeänä ohjenuorana, joka kannattelee suhteessa eteenpäin. Sanonta kuuluu seuraavasti:
" Älä koskaan anna auringon laskea vihasi ylle."
Näiden ajatusten myötä toivotan
kaikille hyvää alkavaa vuotta 2019.
kaikille hyvää alkavaa vuotta 2019.
Onnea ja hyvää hääpäivää teille. Valitettavasti kirjoitus kuitenkin alleviivan sitä, että vain pitkä parisuhde on oikea tapa elää. Parisuhteen pituus ei myöskään kerro mitään siitä onko suhde hyvä vai ei eikä pitkä parisuhde tee kenestäkään parempaa ihmistä. Myös lyhyt suhde voi olla erittäin hyvä ja kaikki eivät edes halua parisuhdetta, itsenäinen elämä voi olla erittäin hyvä. Jokainen tavallaan, mutta omine valintoineen ei ymmärtämättömyyttään pidä asettua muiden yläpuolelle.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja onnitteluista.
PoistaKirjoituksen tarkoituksena ei ollut millään tavoin alleviivata minkäänlaista suhdetta. Suhteita on niin monenlaisia ja monen muotoisia, että niitä on mahdotonta lähteä arvottamaan. Pahoittelut, mikäli sinulle jäi sellainen kuva kirjoituksestani. Yritänpä tähän kommenttiini ajatuksiani nyt selventää:
Kirjoitus oli lähinnä omaa pohdintaani siitä, miten pitkä parisuhde käsitetään tai määritellään. En erityisesti halunnut ottaa kantaa siihen minkä mittainen suhde on hyvä tai huono tai etteikö yksin eläminenkin voisi olla antoisaa ja hyvää elämää. Variaatioita on varmasti tässä asiassa laidasta laitaan. Omakohtaisten kokemusten nojalla arvostan toki pitkiä onnistuneita suhteita, sillä tiedän hyvän ja pitkän parisuhteen olevan kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Toin mielestäni esiin myös sen seikan, että suhde rakentuu yhteisiin sopimuksiin sekä päämäärätietoiseen samaan suuntaan pyrkimiseen. Ainahan maali ei ole yhteinen vanhuus vaan se voi olla jotain muuta ja sekin on ok.
Pääasia lienee juurikin se, että parisuhteissa toimitaan toista kunnioittaen ja yhteisten pelisääntöjen puitteissa, olipa kyse yhdestä tai 50:stä yhteisestä vuodesta.